Edellisellä ulkomaamatkallaan Ida Aalberg oli nähnyt sekä »Kavaluuden ja rakkauden» että »Romeon ja Julian», johon jälkimmäiseen hän oli tutustunut Wienissä. Julian wieniläistä esittäjää, Wesselyä, hän muistiinpanoissaan moittii liiasta sentimentaalisuudesta kappaleen alussa. Sentimentaalisuuteen kohdistuva viha tuntuu tähän aikaan olleen Ida Aalbergilla ohjelmallista, hän puhuu sentimentaalisuudesta halveksien kirjeissään ja moite, jonka Helsingin arvostelijat kohdistavat hänen Juliaansa, on aiheutunut näyttelijättären itsetietoisesta pyrkimyksestä. Ja kuitenkin oli hempeämielisyys ja tunteileminen ollut hänelle varsin läheistä, hän oli varhaisvuosinaan esiintynyt antaumuksella hempeilevässä näytelmässä »Kukka kultain kuusistossa», ja edellisten vuosien kirjeet todistavat varsin suurta taipumusta sentimentaalisuuteen. Nähtävästi jokin yksityinen kritiikki tai näyttämöltä saatu kokemus johtivat hänet kieltämään kaiken sentimentaalisuuden.
* * * * *
Parantuakseen hyvin vaikeasta kurkkutulehduksesta, jonka Helsingin raaka kevätilma 1881 oli aiheuttanut ja joka oli käynyt yhä pahemmaksi näyttämörasitusten vuoksi, Ida Aalberg matkusti kesällä laulajatar Lydia Laguksen kanssa Norjaan, päämääränään Modumin kylpypaikka. Matka kulki Tukholman kautta, missä potilaat viettivät iloista elämää. Ystävättärelleen Tony Sahlbergille lähettämässään kirjeessä Ida Aalberg sanoo m.m.: »Se oli senlaista hirmuista viilaamista, että minä jo varsin väsyin.» Kristianiasta yhtyi potilaiden mukaan Emilie Bergbom, jonka kanssa jatkettiin matkaa Modumiin. Perille päästyään Ida Aalberg kirjoitti ystävälleen Tony Sahlbergille:
»Armas Tony!
Norjan luonto on suurenmoinen, se on minuun tehnyt syvän vaikutuksen, se poesia, jonka löytää Norjan luonnossa, on mahtava ja samalla hurmaava, siinä ei löydy mitään hentoutta, mitään heikkoa lempeyttä, se ei kiusaa ihmistä työttömään elämään ja vienoihin unelmiin, — ei päinvastoin — se kiihoittaa ihmistä suuriin tekoihin, luonto joka ympäröi meitä on täynnä voimaa, ilma jota hengitämme on täynnä voimaa ja se vaikuttaa myös ihmisluontoon se enentää moralillista rohkeuttamme; sitä ei pelkää jalkojensa alle polkemaan kaiken valheellisen ceremonian ja kaikki vanhat, kehnot ennakkoluulot, sanalla sanoen, kaiken valheen, joka löytyy mailmassa ja ihmisissä, sitä tekee mieli sydämmestänsä halveksimaan ja ylenkatsomaan ja aloittamaan veristä sotaa valkeuden ja totuuden edestä. Kun seisoo tunturilla silloin erittäin tuo eli nuo tunteet valtaa minut. Täällä löytyy eräs korkea huippu, josta on hyvin lavea näköala ja jonka juurella yksi suuri järvi eli ne kutsuvat sitä »fjordiksi» se on suuri vesistö jonka rannoilla korkeat tunturit lumella peitetyllä huipulla kohoaa, tuo sanottu vuorenhuippu on minun mielipaikkani erittäin kun käy kova tuuli niin se on minun suurin riemuni seisoa tuolla huipulla ja antaa fantasiani ja aatokseni vapaasti lentää ympäri, silloin tunnen kuinka kaikki tuolla alhaalla laaksossa on pientä ja naurettavaa ja valheellista, silloin halulla tahtoisin nauraa kaikelle ceremoneille ja konvenancille ja päästä pilven reunalle istumaan joka veisi minut toiseen mailmaan todellisempain asujanten joukkoon. — Minä luultavasti olen sinusta hyvin kummallinen, vaan katsos minä en voi hillitä sitä, se on luontoni, peittää voin sitä usein kun täytyy vaan välisti se puhkeaa niin rajusti esiin. —
Modumissa löytyy vielä eräs toinen mielipaikka, ja se on eräs kaunis koski, yhdellä oikein mahtavalla putouksella kalliolta kalliolle — toki Imatraan verraten ei mitään sen suurempaa — siellä useesti istun ja olen yhä enemmän ja enemmän rakastunut veteen, minusta vesi, meri on se ainoa raitis ja terve mailmassa. Minä elän aivan yksikseni, sentähden etten saa paljon puhua ja myös sentähden että yksinäisyys minua miellyttää minä viihdyn kaikkein paraiten näyttämöllä ja yksinäisyydessä. Se on hyvin terveellistä yksi aika vuodesta olla eroitettuna työstään ja 'samla sig' [koota itsensä] — —
Neiti Lagus ja Bergbom ja minä asumme yhdessä ja samassa villassa, — Mitä neiti B: tulee niin minun täytyy sanoa että hän vielä tähän päivään on minulle selittämätöin arvoitus. Minusta kuitenkin niin hänessä löytyy luonteessa jotain suurellista joku suuri aate eli maali jonka tähden eli eteen hän uhraa itsensä, mutta minä sanon että hän ei ole tosi.[14] Kiitos Tony kirjeestäsi! Ole sydämmellisesti tervehditty ystävältäsi
Iida.»
Ida Aalberg kirjoittaa Tony Sahlbergille suomenkielellä, vaikka tämä osasi sitä niin huonosti, että Ida Aalberginkin tärkeistä asioista kirjoittaessaan täytyi turvautua ruotsiin. Ennen Unkarin matkaa Ida Aalbergin kanta fennomaniaan nähden oli ollut epäiltävä ja epämääräinen. Hänellä oli ruotsalaisella taholla useita suosijoita ja ystäviä — aina Suomen vaikutusvaltaisimmasta miehestä paroni Nordenstamista alkaen— ja usein oli ollut kysymys Ida Aalbergin kiinnittämisestä ruotsalaiseen teatteriin. Tiedetään kyllä, että Ida Aalberg jo 1870-luvun lopulla oli sanonut joskus kiihkeitä sanoja suomalaisuuden puolesta, mutta Modumissa hänen fennomaniansa esiintyy todellisena puuskana. Siellä suomalaiset naiset käyttivät keskenään vain suomenkieltä. Ida Aalberg on raivoissaan kirjoituksen johdosta, jonka »Helsingfors Dagblad» julkaisi J.W. Snellmanin muistolle. Vuosina 1881—1883 hän tavallisimmin kirjoittaa etunimensäkin aitosuomalaiseen tapaan: Iida. Tony Sahlbergille, valitulle ystävälleen, hän kirjoittaa:
»Minä pidän siitä, että tahdot ja toivot minun kirjoittavan suomeksi. Sinun täytyy vaan myös itse tehdä se, — sillä Tony meidän täytyy ajatella suomeksi, lukea suomea, kirjoittaa ja puhua suomea jos tahdomme oikein tuntea itsemme Suomen kansan lapsiksi. Meidän täytyy olla niin ylpeät suomenkielestä, että se tuntuu meistä halveksittavalta puhua tuota kurjaa lainattua ruotsia, jota emme edes osaa oikein puhua.»