»Olkaa huoleti. Antakaa anteeksi epäselvä kirjoitustapani. En jätä vielä näyttämöä. Erosin nyt päästäkseni lentämään. En kuulu mihinkään ahtaaseen uskontolahkoon. Löydän oman jumalani kaikkialta ja palvelen häntä kaikkialla, missä on kauneutta, korkeutta, suuruutta ja totuutta!»
Ida Aalbergin elämässä oli monta myrsky- ja kiihkokautta, mutta erikoisesti tämä nuoruudenajan raju kiihkoilu esiintyy päämäärättömänä ja haihattelevana sisäisenä palona. Siitä kiihkosta havaitaan merkkejä melkein kaikissa taidearvosteluissa, jotka koskevat hänen näyttämöluomiaan tältä ajalta. Keväällä 1883 hän sai Adrienne Lecouvreurinä suuren menestyksen, mutta arvostelu totesi, että tämän voitto johtui lähinnä siitä hillittömästä hehkusta, jolla hän voi täyttää pääosan Scriben näytelmässä. On muistettu, että hän näihin aikoihin esiintyi näytäntöiltoina toisinaan semmoisessa mielentilassa, että toverit pelkäsivät hänen näyttämöllä hajottavan kulissit tai pukuhuoneessaan seinät. Joskus hänen sanotaan tehneen itsensä syypääksi rikkomuksiin sekä itsekuria että näyttämökuria vastaan »tulisilla ajattelemattomuuksillaan». Kiihkohetkien välillä on aina syvän alakuloisuuden ja mielenmasennuksen aikoja, jolloin hän vetäytyy yksinäisyyteen hautomaan ajatuksiaan. Tyhjyyden ja ikävyyden tunne vaivaa häntä. Hänen kunnianhimonsa etsii vaikutusalaa, joka antaisi enemmän kuin Suomalainen teatteri kykenee tarjoamaan.
Hän saa näinä vuosina suuren joukon ystäviä ja ihailijoita. Ne ovat enimmäkseen miespuolisia, vain harvojen naisten kanssa hän asettuu läheisen tuttavuuden suhteeseen. Hän tahtoo päästä eteenpäin elämässä ja hän sovittaa tuttaviinsa mittapuuta: onko hän erikoinen? Ilman näkyvää aihetta hän saattaa kirjoittaa jollekin ystävättärelleen huudahduksia: »olkaamme suoria! olkaamme tosia! olkaamme avomielisiä!» Itse hän on taipuvainen ystävätärten kesken tunnustuksiin, joita kieltää muille ilmoittamasta, hän tekee heistä uskottujaan ja ihailee heissä ilmenevää »erikoisuutta».
VII.
SARAH BERNHARDT. VÄLJEMMILLE VESILLE.
Saksalaisen teatterin antamat vaikutelmat, jotka olivat sangen määräävinä tekijöinä Ida Aalbergin nuoruudessaan saavuttamiin voittoihin, näyttelijätär oli omaksunut lyhyessä ajassa ja käyttänyt niitä hyväkseen erinomaisella menestyksellä. Peritty kiihkeä ja tulinen temperamentti, johon yhtyi nuoruuden viehkeys ja sulo ja ihana, puhtaana heläjävä ääni, oli saanut tuekseen saksalaisen tähtikouluutuksen kehitetyn lausuntataidon.
Ida Aalbergin myöhemmällä iällä ei saksalaisen kouluutuksen ansioita hänen kehitykseensä nähden paljoakaan muisteltu. Tiedettiin mainita nimi: Marie Seebach, mutta siinä olikin melkein kaikki. Sensijaan muisteltiin, yleisemmin niitä vaikutelmia, joita taiteilijattaren sanottiin saaneen Ranskan suurelta tähdeltä, Sarah Bernhardtilta.
Kesällä 1883 Ida Aalberg ensi kerran tutustui Sarah Bernhardtin taiteeseen.
* * * * *
Ida Aalberg sai, vaikka erosikin Suomalaisesta teatterista, keväällä 1883 pienen valtioavun ulkomaamatkaa varten. Hän suunnitteli esiintymistä Kööpenhaminassa, jonne Z. Topelius häntä lämpimästi suosittelu Sarah Bernhardt vieraili näihin aikoihin Tukholmassa ja Kööpenhaminassa, ja uskotulleen Bertha Forsmanille Ida Aalberg kertoo ensi vaikutelmistaan seuraavalla tavalla: