Emilie Bergbom ei koskaan saavuttanut lämmintä sijaa Ida Aalbergin sydämessä.
Ida Aalberg solmi kuitenkin nuoruutensa päivinä useita ystävyysliittoja. Vain jokin niistä kesti pitkiä aikoja. Hänellä, enempää kuin Henrik Ibsenillä, ei tuntunut olevan aikaa eikä halua hellän ystävyyden asettamien velvollisuuksien täyttämiseen. Sitä »erikoista», mitä Ida Aalberg on sanonut naistuttaviltaan vaativansa, hän löysi milloin Hanna Snellmanissa, suuren Snellmanin taidetta-harrastavassa tyttäressä, milloin Tony Sahlbergissa, milloin Lovisa Uimosessa, milloin jossain muussa. Ellen Nervander tuli Ida Aalbergin hyväksi ystäväksi ja uskotuksi 1884 Bangin esitelmän jälkeen, jota kuulemasta palattuaan näyttelijätär kiihoittuneessa tilassa heittäytyi neiti Nervanderin syliin. Suhde Bertha Forsmaniin, Viipurin hovioikeuden presidentin tyttäreen, oli se, jota Ida Aalberg suurimmalla huolella tuntuu hoitaneen ja vaalineen aina elämänsä loppuun asti.
Jo aivan ensimmäisinä teatterivuosinaan Ida Aalberg oli tutustunut helsinkiläiseen muotikaupan omistajaan Maria Grapeen, joka suosi laulajia ja näyttelijöitä ja jonka ylin ystävä oli Hedvig Raa-Winterhjelm. Maria Grape oli kiihkeä ja tulinen pohjalainen, hillitön rakkaudessaan ja hillitön vihassaan. Kerrotaan, että hän, kun Ida Aalbergin tähti alkoi kohota, oli etunenässä järjestämässä tälle serenadeja ja juhlia. Siihen aikaan Ida Aalberg oli Maria Grapelle »kullannuppu» ja rakkauden osoituksilla ei ollut määrää eikä rajaa. Ystävyytensä aikoina Maria Grape kirjoitti seuraavaan tapaan:
»Kulta!
Sulje ovet, sammuta lamppu!
Tuhansia terveisiä monilta ihailijattarilta! »Naismaalari» itki!!! Sinun voittosi! Aukasin sähkösanoman peläten, että siinä olisi jotain ikävää, hurraa! uusi triumfi sille, joka tänä iltana sai vastaanottaa ensimmäisen suomalaisessa maaperässämme kasvaneen laakerin! Onneksi olkoon! Jumala siunatkoon minun omaa Idaani!
Kaikissa kohtaloissa sinun
Mariasi.»
Kun Ida Aalberg 1880 oli Saksassa ja Unkarissa, oli Maria Grape, kuten sanottu, hänen pankkiirinaan. Siihen aikaan ei vielä tiedetty, että Grapen ennen niin hyvä liike oli Turkin sodan jälkeen luisumassa alaspäin, ja Maria Grapen kirjoittamista kirjeistä voidaan päättää, että hänellä oli vaikeuksia lähettäessään rahamääriä niistä varoista, jotka Ida Aalberg olin hänen haltuunsa uskonut. 1881 Maria Grape kävi Norjassa Winterhjelmien luona, ja hänen läsnäollessaan Ida Aalberg ja Hedvig Winterhjelm suunnittelivat yhteistä kiertuetta Suomeen ja sopivat, että sellainen tehtäisiin. Heti Maria Grapen Suomeen palattua hän saa Ida Aalbergilta kirjeen, jossa tämä moitti häntä huhujen levittämisestä ja toisten asioihin sekaantumisesta. »Olen vain puhunut totuutta, kertonut, että lääkäri on käskenyt sinua vaikenemaan, en ole puhunut mitään pahaa», vastaa Maria Grape ja vetoaa vanhaan palvelusintoonsa. Juuri näihin aikoihin Maria Grapen liike teki vararikon. Hänellä oli vielä hallussaan Ida Aalbergin rahoja 700 markkaa, ja Ida Aalberg, ihmeissään siitä, ettei Maria Grape, vaikka he vastikään olivat tavanneet, ollut mitään puhunut odotettavasta surkeudesta, tiedusteli rahojensa kohtaloa erään yhteisen tuttavan välityksellä. Tästä toimenpiteestä Maria Grape oli hyvin pahastunut, hän selitti Ida Aalbergin rahojen kyllä olevan turvassa ja sanoi maksavansa ne milloin tahansa. Välit menivät lopullisesti rikki Ida Aalbergin palattua Suomeen. Rouva Winterhjelm oli tiedustellut Maria Grapen tilaa Ida Aalbergilta, ja tämä oli antanut epäedullisia selostuksia. Tosiasia olikin, että Maria Grape näihin aikoihin etsi pikarista lohdutusta intohimoiselle mielelleen.
Toukokuussa 1882 Hedvig Winterhjelm lähetti Ida Aalbergille kirjeen, joka koskettelee sekä heidän yhdessä suunnittelemaansa kiertuetta että Maria Grapen asiaa. Se on suomeksi kirjoitettu ja kuuluu: