Kööpenhaminaa pidettiin tähän aikaan pohjoismaiden Ateenana, ja sinne kokoontui edustavia hengen miehiä kaikista Skandinavian maista. Hengen miehiä ja myöskin naisia. Siellä Ida Aalberg tapasi vanhan tuttavansa Alfhild Agrellin ja näytteli pääosan tämän »Pelastettu» draamassa, Viola Hjernen osan, jota hän jo 1876 oli Suomessa tutkinut. Myöskin Camilla Collett, tunnettu norjalainen naisasianajaja joutui tekemisiin suomalaisen näyttelijättären kanssa, ja ihastus tuntuu olleen molemminpuolinen. Millaista Ida Aalbergin aatteellisuus oli, siitä antaa elävän kuvan pari otetta hänen kirjeistään.
Toisena päivänä hän kirjoittaa ystävälleen Bertha Forsmanille:
»Huudan Arne Garborgin tavoin: pois orjuus! Kunpa kaikkia naisia — olivat ne sitten ylhäisiä tai alhaisia — innostuttaisi sama tarve päästä kohoamaan alennustilasta, kunpa he muodostaisivat armeijan ja kumoaisivat kristillisen, korkeasti kunnioitettujen viranomaisten despotismin.»
Ja hän sanoo tahtovansa saada erään kirjailijan, josta tässä oli kysymys ja jonka kirja Köpenhaminassa oli takavarikoitu, pois Brandesin vaikutuspiiristä ja lupaa saattaa hänet Camilla Collettin huomaan. »Tahdon, että hänen mielenkiintonsa naiskysymystä kohtaan herää.»
Toisena päivänä hän kirjoittaa ystävälleen Ellen Nervanderille:
»En pidä naisseuroista! Vielä vähemmin, jos piirin muodostavat modernit, emansipeeratut naiset. Tunnen itseni viidenneksi pyöräksi kaikkien noiden pyhimysten joukossa. He vihaavat miehiä, minä ihailen miehiä! Ei ole siis mitään yhtymäkohtaa. Ja kuitenkin minua huomenna syntieni vuoksi kidutetaan. Rouva Lorckin [Ida Aalberg oli kuin kotonaan Ruotsin-Norjan Kööpenhaminassa olevan konsulin Lorckin perheessä] nerokas ajatus! Hän on haalinut kokoon kaiken, mitä hameväki on kirjoittanut, ja kaikki, jotka kirjoittavat hameet päällään. Norjalaisia, tanskalaisia, ruotsalaisia — voitko ajatella minua heidän seurassaan?»
Ida Aalbergin suhde naiskysymykseen — ja muihinkin kiistakysymyksiin — oli ennen kaikkea perin naisellinen.
* * * * *
Oleskelunsa alkuaikoina Ida Aalberg oli hyvin mieltynyt Kööpenhaminaan, mutta mitä pitemmälle aika kului, sitä tyytymättömämmäksi hän kävi.
Tässä muutamia otteita hänen Ellen Nervanderille kirjoittamistaan kirjeistä aikajärjestyksessä. Ensimmäisen sisältämä juttu laulajatar Kristina Nilssonista on loistava näyte näyttelijä-logiikasta.