Emmy Rejman on hamasta lapsuudestaan asti ihaillut Ida Aalbergia ja muistelee tätä vielä mitä suurimmalla lämmöllä ja hellyydellä.
Bertha Forsman, jonka myötätunto Ida Aalbergia kohtaan on ehdoton ja harras, vastasi kysymykseen, miksi Ida Aalberg niin lyhyen ajan kuluttua miehensä kuolemasta suostui menemään avioliittoon melkein tuntemattoman kanssa:
»Niin — Ida Aalberg eli siihen aikaan niin tukalissa oloissa.»
* * * * *
Arkkitehti Josef Stenbäck, Lauri Kivekäs-vainajan veli, matkusti kesällä 1894 kerran laivalla Turusta Helsinkiin. Hän tutustui tällä matkalla sattumalta erääseen vanhaan aviopariin. Keskustelu kävi aluksi ranskaksi, sitten saksaksi, ja pian kävi ilmi, että vieraat matkustajat olivat pietarilaisia.
»Jos herrasväki on kotoisin Pietarista, niin silloin te kai tunnette meidän kuuluisan taiteilijamme rouva Ida Aalberg-Kivekkään», sanoi arkkitehti Stenbäck.
Tuli kiusallinen hiljaisuus. Hetken kuluttua vanha rouva ja vanha herra nousivat sanaa sanomatta paikoiltaan ja poistuivat. Arkkitehti Stenbäck jatkoi silloin keskustelua herrasväen seuranaisen kanssa, joka tiedusteli, tunsiko hän Ida Aalbergia.
»Tunnen hyvinkin.»
»Minkälainen karaktääri hänellä on?»
»Siihen on minun vaikea vastata, olen ehkä ollut häntä liiaksi lähellä.
Hänen miesvainajansa oli minun veljeni.»