Seuranainen lähti kertomaan näitä tietoja vanhalle pariskunnalle.
Kävi selville, että vieras henkilö oli pietarilainen valtioneuvos Alexander Uexküll-Güldenbandt. [Isä kirjoitti nimensä eritavalla kuin poika, joka hänkin toisinaan kirjoitti alkuosan: Uexkull.] Hän ilmoitti arkkitehdille, että Ida Aalberg oli karannut hänen poikansa kanssa ulkomaille ja että hänen vaimonsa, nuoren paroonin äiti, oli murheen murtama.
»Tiedän kyllä, että Ibsen ja näyttelijät ovat panneet poikani pään pyörälle», sanoi pietarilainen senaattori. »Mutta mistä syystä otti tuo nainen minun kokemattoman poikani.»
»Ehkä rikkauden tähden.»
»Jos niin on, niin hän pahasti erehtyy. Meillä on kyllä suvussamme rikkaita, mutta meillä itsellämme ei ole omaisuuksia.»
Ennenkuin tultiin perille, ilmestyi myöskin senaattorin rouva hytistään ja valitteli haikeasti, että vieras nainen oli riistänyt häneltä ainoan pojan.
Helsingin rannassa arkkitehti Stenbäck, joka matkan varrella oli saanut vastata moneen kysymykseen, osti sanomalehden, jossa oli uutinen, että Ida Aalberg ja vapaaherra Alexander Uexküll-Gyllenband on juuri vihitty ulkomailla kristilliseen aviosäätyyn. Hän ilmoitti heti asian nuoren herran vanhemmille.
* * * * *
Senaattori Alexander Uexküll-Güldenbandt kuului ikivanhaan saksalaiseen Itämeren maakuntain aateliin. Kerrotaan, että hän nuoruudessaan oli ollut suuri idealisti ja toivonut tulevansa papiksi. Myöhemmin hänestä kuitenkin tuli täydellinen venäläisen virkavallan edustaja. Hän oli Venäjän valtioneuvoston jäsen. Nuoruusajan haaveista ei ollut kylmään reaalipoliitikkoon jäänyt jälkeäkään, uskonto oli hänestä hyvä keino, jolla esivalta pitää tyhmiä talonpoikia kurissa.
Vapaaherratar Lina Uexküll-Güldenbandt, hänen vaimonsa, oli täysiverinen juutalaisnainen. Hänen isänsä oli ollut dresdeniläinen lääkäri ja suuri musiikinharrastaja Josef von Adelson.