Reino soperteli jotakin vastaukseksi. Ja kun vaimo näki, ettei vieras halunnut puhella, jätti hän kyselemisen, ja puhui sen sijaan pojastaan: — Tuo Aatto se on semmoinen rohkea, ei se ketään häpeile, oli vaikka kuinka tuntematon. Kaikkia se tervehtii niinkuin olisivat vanhoja tuttuja. Vaikka eihän meille usein vieraat eksy, tämä kun on niin syrjässä.
Emäntä rupesi nyt kahvinkeittopuuhiin, mutta vähä väliä katseli hän vieraan outoa pukua ja paljaita jalkoja, joissa oli ainoastaan sandaalit ja hän ajatteli:
— Missähän maailmassa mahdetaan käyttää tuollaista pukua? — Muuten vieras tuntuu niin hyvännäköiseltä, vaikka joku ikävä suru näyttääkin hänet vallanneen.
Pian tuli kahvi valmiiksi ja emäntä tarjosi sitä vieraalleen, mutta Reino kiitti vain ja ilmoitti, ettei hän ole juonut kahvia lähes vuoteen, eikä voisi nytkään juoda. Emäntä ihmetteli: — Kai poltatte sitten? Isä toi tässä tuonnoin savukkeita kaupungista, ja niitä on tuossa vielä muutamia! Reino kiitti ja ilmoitti, ettei hän ole tottunut tupakoimaankaan.
— Mutta maitoa te kuitenkin juotte, kaupunkilaisherrat juovat mielellään vastalypsettyä maitoa, ja pianhan tässä tuleekin iltalypsyn aika.
— Olen teille hyvin kiitollinen, jos sitten tuotte kupillisen lämmintä maitoa.
Emännän kasvot oikein säteilivät, kun jokin edes lupasi kelvata.
Reino jäi torppaan asumaan. Huoneita ei kyllä ollut muta kuin tupa ja pieni kamari, joka nyt luovutettiin vieraalle. Seuraavana aamuna varhain meni Reino vuorenvieremälle, katseli sitä kauan ikäänkuin olisi tahtonut tunkea silmänsä läpi soran ja kallion. Tänne hän päätti rakennuttaa itselleen pienen mökin, täällä olla ja odottaa — mitä, sitä hän ei edes itsekään tietänyt.
Saatuaan torpan isännältä tämän pyhävaatteet lainaksi Reino meni käymäseltään pistäytymään kaupungissa, vaihtoi pari jalokiveään rahaksi, jota sai niin paljon, että tiesi sillä voivansa ostaa oman mökin. Mutta kaupungin humu, sen hyörinä ja liike teki Reinon aivan pahoinvointiseksi. — Kuinka voi olla niin ajattelematon, että tänne haluaisi ja täällä tahtoisi asua? Ei, ei edes Ruthinkaan kanssa hän tänne tulisi!
Ostettuaan itselleen vaatteita, kirjoja ja kirjoitustarpeita Reino läksi takaisin torppaan. Samana päivänä osti hän talonisännältä muutaman aarin maata vuorenvieremän ja järven välistä, sekä vanhan riihirakennuksen.