— En, jos hän vain näkee unta minusta. Herätetään hänet laululla!
Nuoret menivät hiljaa luolaan ja alkoivat laulaa:
"Pium, paum, kehto heilahtaa, kun lapsi viatonna nukahtaa."
Reino avasi silmänsä, mutta hän oli niin unen lumoissa, ettei heti käsittänyt todellisuutta. Hän katseli hetkisen kuin hourivan silmillä.
— Etkö tunne meitä. Niinhän sinä olet kuin päästä pyörällä! lausui Taavi Rautamo ja ravisteli Reinoa olkapäästä. — Ylös mies, ei nyt ole mikään makuuaika!
— Metsän haltija on hänet lumonnut, virkkoi Ruth.
Reino nousi nyt, katsoi Ruthia silmiin ja sanoi: — Ruthin ääni, Ruthin silmät! Olethan sinä Ruth!
— Olen kyllä, mutta oletko sinä Reino, tämän Ainon veli?
— Sinähän olet täällä, Aino, ja David myöskin!
— Missä sinä olet oppinut ihmisten nimiä vääntämään? Enkö minä Taavina enää kelpaa sinun toveriksesi?