— Mutta nythän on heinäkuun 13 päivä. Te olette ajasta 2 viikkoa jälellä.
— Etkö sinä, Reino, huomaa, että he noudattavat vanhaa ajanlaskua, huomautti Aino.
— Niin, kuinka te voisittekaan tietää, että Suomessa siirryttiin vanhasta, julianisesta ajanlaskusta uuteen, gregorianiseen, vuonna 1753, selitti Reino.
— Sitten on meidänkin siirryttävä kaksi viikkoa eteenpäin, eikö niin, isä?
— Tietysti, David. — Kuinka maamme kävi vuoden 1718 jälkeen, jäikö se kokonaan ryssien haltuun? kysyi isäntä.
Reino kertoi, kuinka Kaarle XII:n kuolema sinä vuonna joudutti rauhantekoa, joka kuitenkin vasta v. 1721 tehtiin Uudessakaupungissa, jolloin Venäjä luovutti takaisin suurimman osan Suomea.
Nyt päätettiin, että täst'edes Reino seuraavina päivinä luennoisi Suomen historiasta niin tarkkaan kuin muisti. Talonväellehän oli niin äärettömän mielenkiintoista kuulla maamme vaiheista.
— Meillä on tänäpäivänä kaksisataismuistopäivä, ja nyt siitä tuli oikein suuremmoinen juhlahetki, kun saimme teidät, rakkaat lapset, luoksemme, virkkoi emäntä lämpimällä äänellään, silmät tulvehtien lempeyttä ja rakkautta.
Aino rohkaisi nyt mielensä ja pyysi, että talonväki laulaisi vielä.
— Oi niin mielellämme, meillähän on vielä parikin laulua esittämättä virkkoi Ruth. — Veljeni, kuoronjohtajamme, on kaikki laulumme säveltänyt. Nyt saatte kuulla hänen juhlakantaattinsa. Ruth loi veljeensä hellyyttä, rakkautta ja ylpeyttä uhkuvan katseen.