— Nyt olisi saunapäivä, mutta mistä sauna saadaan!
— Älähän hätäile, poika! virkkoi isä, — saat niin kuumaa kylpyä kuin vain haluat. — Niin, naiset saavatkin jo mennä kylpyyn.
— Jättäkää vähän löylyä meillekin! huusi Reino, kun naiset astuivat ulos salista.
Tämän valtakunnan sauna oli kuuma lähde, jonka vesi oli yli +500 Celsiusta, ja se sijaitsi samalla puolella kuin pajakin, 300 askelta sivummalla, puiston "kirkon" puoleisessa laidassa, kahden palmupuun suojassa. Lähteen vieressä oli kaksi marmoriallasta; niihin laskettiin kuuma vesi, joka jäähdytettiin tarpeellisen lämpimäksi virrasta johdetulla vedellä. Lähteen vedessä oli liuenneena useita mineraaliaineita ja se maistui hyvin kirpeältä. Kun sitä hieroi ihoonsa, vaahtosi se kuin bairum neste. Tässä vedessä kylpivät satumaan asukkaat joka lauantai, ja joka kerta he kylvystä tulivat kuin uudestisyntyneinä.
— Minä luulen, että tämä parantaisi vaikka minkälaisen taudin, virkkoi Reino, kun hän oli hetkisen nauttinut kylvyn suloa.
— Silloin vasta mekin pääsimme surustamme, kun ensi kerran tässä kylpyä otimme, lausui isä. — Olimme jo kuukauden täällä olleet, ennenkuin tämän lähteen löysimme.
Kun he taas istuivat salissa iltamania juomassa, sanoi Reino: — Kummallakohan mahtaa olla suurempi ansio teidän nuoruutenne säilyttämisessä, tällä manillako vai kylvyllä?
Siihen vastasi Ruth: — Kummallakin! Mutta etkö sinä meistä pitäisi, jos me olisimme yli kahdensadan vuoden vanhojen näköisiä?
Reinon mielessä vilahti heti hyvin kuivan ja ryppyisen eukon kuva, ja hän lausui: — Toisella tavallahan pitää vanhoista ja toisella nuorista.