Silloin Filoletes alkoi kertoa Ateenasta, Korinthosta ja olympialaisista leikeistä.
Virginia istui katsellen koko ajan opettajansa silmiä. Hänen omat silmänsä kävivät kertomuksen kestäessä yhä loistavammiksi, ja kun opettaja oli lopettanut luentonsa, tarttui hän opettajansa käsiin ja virkkoi: — Minusta tuntuu, aina kun sinä kerrot maastasi ja kansastasi, ikäänkuin minäkin kuuluisin sinne. Enköhän minä lienekin joskus ollut siellä.
— Oi, kuinka ihanaa olisi taas kerran nähdä synnyinmaatani! Siitä on jo kolmatta vuotta, kun minun sieltä täytyi lähteä. Saanenkohan enää koskaan katsella isäini maata! Näin sanottuaan Filoletes huokasi raskaasti.
— Minä toteutan toiveesi, sillä minäkin haluan nähdä helleenien maan. Me menemme sinne yhdessä ensi olympialaisiin! virkkoi Virginia varmalla äänellä.
— Kiitos sanoistasi! Jumalattaret ovat sinun sieluusi istuttaneet ihanimmat kukkansa.
— Voi kuinka meille silloin tulee hauska matka! Onpa onni, että minä täytän kuusitoista vuottani jo sitä ennen, ja silloin hyvä opettajani saa sen päivän muistoksi, — saat jotakin oikein hyvää, mutta enpä sano vielä tämän enempää.
Virginian 16-vuotis-syntymäpäivää vietettiin suurin juhlallisuuksin. Filoletes oli kyhännyt onnittelurunon, mutta hän tahtoi sen esittää oppilaalleen kahden kesken, ja siihen hän ei ollut vielä saanut tilaisuutta. Ennenkuin pedagogi ennätti sinä päivänä nähdäkään oppilastaan, toi talon vanha palvelija hänelle uuden vaatekerran ja käski hänen pukeutua siihen. Hämmästys! Siinähän oli vapaan roomalaisen tooga. — Mitähän tämä oikein merkitsi! Filoletes pukeutui ja meni sitten puiston yksinäiseen nurkkaan, jossa hänen tapansa oli joka päivä mietiskellä.
Vähän ajan kuluttua kuuli filosofi keveitä askeleita, ja siinä samassa oli Virginia kaikessa neitsyellisessä kauneudessaan hänen edessänsä. Filoletes oli niin häikäistynyt neidon verrattomasta ihanuudesta, ettei hän kyennyt lausumaan mitään. Sepittämänsä onnentoivotusrunon säkeet olivat takertuneet hänen kurkkuunsa. Pedagogi oli nyt kuin arka koulupoika, ja oppilas oli äkkiä muuttunut täysin kehittyneeksi naiseksi.
Virginialla oli pergamentti kädessä ja hän ojensi sen iloisesti hymyillen opettajalleen.
Filoletes luki. Siinä oli Virginian isän antama vapauskirja tyttärensä uskolliselle opettajalle.