— Sillä hetkellä minäkin tunsin ensikerran todella rakastavani sinua.
Silloin nousi Reino keinutuolista, jossa he istuivat rinnakkain, otti morsiamensa syliinsä ja kantoi häntä ympäri salia. — Kuule, rakas, annatko anteeksi, minä olen joskus toivonut, että olisit uudelleen satuttanut jalkasi saadakseni taas sinua kantaa. Nyt en enää sitä toivo, kun uskallan sinua kantaa ilman tapaturmaakin.
— Kylläpä sinä olet lapsellinen. Tarpeetontahan on kantaa tervettä ihmistä.
— Mutta ei näin suloista tyttöä! Reino asetti Ruthin äidin viereen sohvalle, asettui itse eteen seisomaan ja sanoi: — Katsos nyt, äitisemme, voiko kellään pojalla olla ihanampaa morsianta!
— Kysypä sitä Davidilta, virkkoi äiti hymyillen.
David asetti juuri viulua leukansa alle ja alkoi soittaa sävellystänsä Ainon sinisilmistä. Soittaja antoi viulunsa puhua ihmeellisiä säveleitä silmistä, jotka rakkautta täynnä katselivat viuluniekkaa. David vuodatti koko sielunsa viulun säveliin, hän lisäsi luovan inspiratsionin täyttämänä uusia aarteita sävellykseensä, ja niin tuli silmien laulusta pyhän rakkauden korkea veisu.
Tämän jälkeen laulettiin kuorossa pari joululaulua, ja sinä hetkenä tunsivat maninmaan asukkaat, että taivaan enkelit olivat laskeutuneet alas heidän vieraiksensa.
XIV
Salista "kirkkoon" päin oli vuoren seinä jotenkin tasaista, samoinkuin virrasta saliin asti. Sille seinälle jatkettiin Raamatun kuvittamista. Muutamia kuvia oli jo valmiina, niinkuin enkelin ilmestyminen Marialle, Marian ja Elisabetin kohtaaminen, Josefin ja Marian matka Betlehemiin, ja paimenten polvistuminen Jesuslapsen edessä.
Reino oli nyt Ruthin uskollinen oppilas. Kun hän oli kirjoittanut Raamattuaan, tuli hän "mestarinsa" luo oppiin. Hän silitteli kallion sivuja, valmisteli väriä, teki pensselejä, katseli maalaamista ja opetteli itse maalaamaan. Mutta yrittäessään maalata Ruthin kuvaa, ei hän vain tahtonut onnistua. Leuka ja suu alkoi kyllä menetellä, ylähuuli oli hänestä itsestäänkin "oikein ihastuttava", mutta silmistä ei vain tullut Ruthin silmiä, ja silmät, nehän ne vasta Ruthin Ruthiksi tekivätkin.