Eeva ajatteli sitä koko illan ja jokin tunne hänessä kielsi häntä mainitsemasta tätä tapahtumaa Selmalle.
X.
Oli varhainen aamu. Ilma tuntui kolakalta ja oli vielä täynnä syysyön usvia. Siitä huolimatta näytti koko kaupunki jo olevan jalkeillaan, vaikka se muuten tavallisesti tähän aikaan vuorokaudesta vielä uinui herttaista yöuntaan.
Rantakatu vilisi alaspäin rientäviä ihmisiä ja laivasillalla niitä tungeskeli taajassa.
Matkustajalaiva puhki laiturin kyljessä, hetken päästä kääntääkseen keulansa ulapalle sankkaan usvaan.
Ihmispaljous laivasillalla oli saattojoukkoa, mutta saatettava ei ollut vielä saapunut. Unisimmat hieroivat pois unta silmistään, toiset kävelivät kiivaasti edestakaisin lämpimikseen, sillä kiireissään olivat he juosseet alas ohkaisissa kesäpukimissaan. Muutamilla oli käsissään kukkakimppuja, nähtävästi aiotut annettaviksi lähtevälle.
Ken se sitten oli?
Hän, joka ikäänkuin yhteisesti sinä aamuna oli laitettava maailmaan hankkimaan kunniaa ja maineen loistoa pienelle syntymäkaupungilleen, joka muuten kuului unhotettuihin tässä maailmassa, joka ikänsä kaiken — eikä se enään ollut nuorimpia — oli uinaillut sisäjärven rannalla kuunnellen sydänmaan metsäin huountaa, uskaltamatta kohottaa puurakennustensa kattoja varsin korkealle. Tuskinpa milloinkaan suuruuden tavoittelu oli kuulunut sen rehellisten porvarein ohjelmaan. Syrjäisestä asemastaan olivat he seuranneet suuren maailman tapahtumia ja menoa melkein kuin jotain pilventakaista, jonka laineet eivät milloinkaan voisi suoranaisesti saavuttaa heidän rauhallisia rantojaan.
Ja niukat olivat ne kukkaset, joita taiteen hengetär oli kylvänyt heidän sarkoihinsa. Heidän maaperänsä oli liian karu, heidän ilmastonsa liian kolakka niin hentojen tainten kukintapaikaksi.
Jos suuri maailma joskus oli laittanut jonkun taiteen edustajan, esimerkiksi laulajan — eikä se kuitenkaan koskaan laittanut parhaimpiaan — heidän kaupunkiinsa, oli sitä pidetty merkkitapauksena, vaikka tämä taiteilija poikkesikin heidän luokseen vain ohimennen suurempain kaupunkien väliä kulkeissaan.