Kaikki rouvat muistivat niin hyvin, minkä näköinen hän oli ollut yksivuotiaana, kun häntä vaunuissa vedeltiin pitkin katuja, kaksi, kolmi-, neljä- ja viisivuotiaana j.n.e. Hänet oli huomannut erikseen muista lapsista, sillä hänessä oli jo silloin ollut jotain erikoisempaa. Ken vain kerran oli nähnyt hänen katseensa, ei voinut sitä milloinkaan unhoittaa. Samalla kuin se näytti kysyvältä, oli siinä jotain verhottua, joka teki että näytti siltä, kuin hän koko ajan olisi katsellut tai paremmin kuunnellut jotain kaukaista kaunista.
— Minulla on vielä tallessa hänen kastinpukunsakin — sanoi Alma Aarnio tuoden esiin mitä somimman valkeasta harsosta ja pitseistä tehdyn laahusniekka pikku leningin, eessä vaaleanpunaisia silkkiruusukkeita.
— Kuinka hauskaa nähdä — iloitsivat kaikki — kuinka soma!
Ja kastinpuku kulki kädestä käteen ihmettelyn ja ihailun esineenä. Useat herratkin, joita sellaiset asiat muuten eivät huvita, ottivat sen hellävaraa käteensä kuin minkä ihmekapineen.
— Ja minulla oli kunnia kastaa hänet — sanoi vanha pastori Winter hymyillen herttaisinta hymyään — ja te rouva Heitman olitte sylikummina ettekä osannut päästää auki myssynnauhoja. Voitteko kieltää ettei minulla ole hyvä muisti?
Hanna Heitman punastui ja alkoi puolusteleita.
— Niin, nähkääs, se tuli siitä että unhotuin katselemaan sen ihmelapsen kasvoja. Koko ajan katsoimme toisiamme silmästä silmään ja hän näytti kysyvän minulta:
— Ken sinä olet ja mitä kaikki tämä merkitsee?
— Niin, kuka silloin olisi voinut aavistaa — sanoi vanha pastori silitellen paljasta päätään — mutta kerronpa teille, hyvät ystävät, muutaman tapahtuman hänen aikaisemman lapsuutensa ajoilta. Se muistui heti mieleeni, kun nää kuulumiset tulivat.
— Eräänä kesäiltana tulin käymään täällä Aarniossa. En löytänyt ketään sisältä, niin pistäysin puutarhaan. Siellä näin pikku Eevan, joka silloin oli korkeintaan kolmivuotias eikä osannut vielä selvään puhua, polvillaan puun alla, jonka alimmalla oksalla peippo visersi. Hän oli samassa asennossa hievahtamatta niin kauvan, että minua ihan ihmetytti.