Molemmat vanhukset lähtivät saattamaan heitä järven poikki. Sinne he näkivät mökin häipyvän saaren taakse. Se jäi sinne iltaruskoon ja auringon kultaan ja sen ikkuna, jonka yläreunaa peitti vehreä varjostin, vilkutti heille jäähyväisiään aivan kuin kirkas tähti, joka olisi tahtonut valaista heidän tietään halki elämän.
Hyvästi heiteltäessä ei tuhlattu paljon sanoja. Väinö, joka enimmäkseen oli ollut ääneti, mietteisiinsä vaipuneena, sanoi puistellessaan ukon kättä:
— Se nuori mies, joka vietti ihmeellisen yön paljaan taivaan alla, on toteuttanut ihanteensa, sillä hän uskoi itseensä.
Sitten alkoivat he notkeina kuin oravat kavuta jyrkännettä pian saadakseen kiinni polkunsa päästä, sillä heillä oli pitkä matka kaupunkiin.
Päästyään ylös kääntyivät he vielä kerran katsomaan taakseen. Mummo oli taaskin temmannut huivin päästään huiskuttaakseen heille. Ukko seisoi hattukulu kädessään, kasvot kuvastaen sisällistä kirkkautta, kun hän huusi sinne ylös ikäänkuin vastaukseksi Väinön äskeisiin sanoihin:
— Se nuori mies uskoi Jumalaan ja itseensä.
II.
Samana päivänä, jolloin kolminaisliitto teki huviretkensä salomaan mökkiin, oli rouva Aarniolla vieraita.
Henkikirjuri Heitmannin rouva tuli jo varhain aamupäivällä, sanoi olevansa aivan yksin kotona, miehensä kun oli virkamatkoilla maaseudulla. Hän sanoi aamulla nähneensä tämän talon nuorten vaeltavan poispäin kaupungista salkut olalla ja hän oli tullut töineen koko päiväksi saadakseen kerran taas pitkästä aikaa rauhassa keskustella lapsuutensa ystävän kanssa.
Tullessaan oli hän viipynyt hetken valoisassa verannassa, joka oli täynnä kukkain tuoksua. Siellä olivat suurten neerioiden oksat riipallaan uhkeita vaaleanpunaisia kukkia, joitten tuoksu sekaantui heliotroopien ja ruusujen lemuun. Auringon paahteessa tuntui siellä oikein tukahduttavalta. Kun talonväkeä ei kuulunut, ei näkynyt, oli hän ripustanut päällysvaatteensa eteisen naulaan ja vilkaissut kyökkiin, josta sai kuulla kauppaneuvoksen rouvan istuvan Eeva-neidin huoneessa. Sitten kulki hän upeasti sisustetun salin brysselimattoa pitkin, johon jalankapse tuntui tukehtuvan, toiseen päähän huonetta, jossa hän paksujen uutimien lomasta kopautti Eevan huoneen ovelle.