Siitä oli todellakin laaja ja kaunis näköala. Lähinnä oli osa kaupunkia, joka katuineen, rakennuksineen, puutarhoineen vähitellen vietti rantaa kohden ja sitten äärimmäisenä lavea laivalaituri. Sen kyljessä oli nytkin pari laivaa iloisesti liehuvine lippuineen. Ja sitten siintävä järvi ja sen metsäiset rannat.
Äärimmäinen rakennus kaupungin rannassa oli Aarnion komea tavaramakasiini. Sen ovet näkyivät olevan auki ja sen edustalla puuhaili monta miestä ahkerassa työssä. Tavarasäkkiä lykättiin pikkurattaissa toisia sisään, toisia ulos, kuormia tehtiin, toisia purettiin.
— Kas tuollaisesta minä pidän — sanoi rouva Aarnio — toiminnasta ja puuhasta. Siitä leipä kasvaa, siitä varallisuus koituu, se on toista kuin haaveilu, se on elämän todellisuutta. — Katsohan tuota miestä, kun ajaa rattaan pyörän keskelle jauhosäkkiä!
Hän sieppasi kiikarin.
— Enkös sitä arvannut, siinä on nyt jauhot laiturilla. Kas, onhan siellä arvon meidän ukkokin. Minun silmääni vain ei vältä. Näes Hanna, tämä on minun valtaistuimeni, tämä nojatuoli tässä ikkunan alla. Tästä minä hallitsen valtakuntaani, pidän ohjakset käsissä ja annan vilistää. Sillä suoraan sanoen ja meidän kesken puhutuksi — meidän ukko on hiukan epäkäytännöllinen — sinä kyllä tunnet hänet vanhastaan.
— Mutta annas olla, eikös sieltä jo hinaajalaiva tuo sokerilastia! No totta tosiaan, ja täyttä pöllyä sittenkin, ja sitä odotettiin vasta illalla myöhään.
Samassa heläytti hän telefoonikelloa ja komensi:
— Silmät auki siellä alhaalla! Sokerilasti on kohta rannassa eikä reitti ole vapaa.
Heti syöksähti miehiä venheisiin pitkät keksit kädessä. Lotjat saivat koreasti siirtyä syrjään pienen mutta urhean hinaajalaivan tieltä, joka jo tuprutti sankkaa savuaan jonkun kymmenen metrin päässä rannasta. Tuota pikaa se jo huohotti laiturin kyljessä aivan kuin uuvuksiin ajettu hevonen.
— Hengästyikö pikku hepo? — puhui rouva Aarnio hyvitellen — tekisi oikein mieli silitellä kylkiä. Se on niin virkku ja nopsa, ei sen ole voittanutta. Ja tuollaista jättiläistä se on hinannut jälessään halki aavain vetten!