— Ulkomaista puhuen — kuiskasi pormestarinrouva ystävällisimmällä äänellään — Eevahan kuuluu kohta matkustavan Berliiniin.
Ahaa, ajatteli Alma, sieltäpäinkö tuuli käykin, sekö siihen olikin syynä? Tässä taitaakin arvo olla nousemassa.
Mutta hän vastasi niin välinpitämättömällä äänellä kuin suinkin voi:
— Siihenhän se taitaa käydä.
— Se onnenlapsi — jatkoi pormestarinrouva — mutta eikö sinua peloita lähettää lastasi yksin suureen maailmankaupunkiin? Minusta tuntuu kuin en uskaltaisi sinun sijassasi lähtemättä itse mukaan.
— Onhan siellä toisetkin toimeen tulleet — vastasi Alma — hänen opettajansa seuraa mukana ja hän toimitetaan hyvään perheeseen asumaan. Mikäpä siellä sitten on hätänä!
— Kenties mikä loistotähti hänestä vielä nousee laulumaailman taivaalle — sanoi viskaalinrouva, joka oli seurannut heidän keskusteluaan.
— Eihän noista vielä tiedä tähdistä eikä taivaista näin edeltäkäsin — vastasi Alma pysytellen arvokkaan välinpitämättömänä.
— Sanotaan että hänestä on olemassa joku vanha ennustus — pitkitti pormestarinrouva — joka on yhteydessä kantaisän tarun ja "muistojen majan" kanssa — onko siinä perää?
— Kaikki ne tuleekin kuulluksi — ihmetteli Alma Aarnio yhtä välinpitämättömän arvokkaana.