Sopivassa tilassa istuutui hän Alma Aarnion viereen ja hänen olotavassaan ja äänessään oli taas entistä alentuvaa ylhäisyyttä, kun hän pisteliäästi sanoi:
— Sietääkin Eevan päästä kotoa, jos ei muuten niin ainakin oppiakseen seurustelutaidon alkeita ja pukeutumisen ensimmäisiä sääntöjä. Minun täytyy tunnustaa, että olen kelpolailla hävennyt hänen puolestaan tänä iltana.
Alma Aarnion lauhkeat silmät näyttivät tummenevan ja hänen äänensä värähteli hillittyä suuttumusta, kun hän vastasi:
— Ooh, rauhoitu, kyllä minä kannan ne häpeät, mitkä hänen puolestaan tarvitsee kantaa.
Eivätkä rouvat sen koommin nähneet toisiaan sinä iltana.
Helsinkiläinen taiteilija käveli kiihkeästi edestakaisin herrain huoneen lattiata. Hän näytti kokonaan unohtaneen, ettei hän ollut yksin, vaan että hänellä oli ympärillään joukko pikku kaupungin porvareita, jotka uteliain katsein seurasivat jokaista hänen liikettään.
Soitto taukosi ja tanssivat parit hävisivät lattialta.
Taiteilija oikasihe ja astui saliin. Hän kulki keskelle lattiaa ja pysähtyi.
— Arvoisa seura — alkoi hän — minä rohkenen korottaa ääneni keskuudessanne, vaikka olen vieras ja muukalainen paikkakunnalla. — Meillä on tänä iltana ollut harvinainen taidenautinto. On olemassa onnenlapsia, joille on uskottu avaimet taiteen pyhimpään. Heidän asiansa on valvoa, ettei alttarin tuli milloinkaan pääse sammumaan, ja heidän asiansa on antaa sen tulen joskus leimahtaa ulkopuolella odottavan joukon nähtäväksi.
Me olemme tänä iltana olleet sinä ulkopuolella odottavana joukkona.