— Hugo on ensiluokkainen kirjailija, — huomautti Maidanov, ja minun ystäväni Tonkoshejev on espanjalaisessa romaanissaan »El Trobador»...
— Ahaa, se on se kirja jossa kysymysmerkit ovat ylösalaisin? — keskeytti Sinaida.
— Niin, espanjalaisilla on sellainen tapa.
— Minä aijoin sanoa, että Tonkoshejev...
— No, nyt te taas alatte kiistellä klassiikasta ja romantiikasta, — toistamiseen keskeytti Sinaida. Ruvetkaamme mieluummin leikkimään...
— Panttisille? — kysäsi Lushin.
— Ei, se on niin ikävää, vaan vertailuleikkiä. (Tämän leikin oli Sinaida itse keksinyt; mainittiin jokin esine, sitten koetti jokainen verrata sitä johonkin, ja se, joka keksi parhaimman yhtäläisyyden, sai palkinnon.)
Hän meni akkunan luo. Aurinko oli juuri laskenut; korkealla taivaalla leijaili vielä pitkiä, punertavia pilviä.
— Mitä nuo pilvet muistuttavat? — kysyi Sinaida ja odottamatta meidän vastaustamme sanoi: — minusta ne ovat niiden purppurapurjeitten näköisiä, jotka Kleopatralla oli kultaisessa laivassaan, jolla hän purjehti Antoniosta vastaan. Muistatteko, Maidanov, — te kerroitte minulle siitä äskettäin.
Kuten Polonius Hamletissa, päättelimme me kaikki, että pilvet muistuttivat todellakin niitä purjeita, ja ettei kukaan meistä voi keksiä sen parempaa vertausta.