Hänen raikkaat, kauniit kasvonsa olivat minulle niin vastenmieliset sinä hetkenä — ja hän katsoi minuun niin halveksivan leikkisästi, etten minä ollenkaan viitsinyt vastata.
— Oletteko te yhä vihoissanne? — jatkoi hän. — Se on aivan turhaa. Enhän minä teitä paashiksi nimittänyt ja paashit pysyttelevät pääasiallisesti kuningattarensa läheisyydessä. Mutta sallikaa minun huomauttaa teille, että te täytätte huonosti velvollisuutenne.
— Kuinka niin?
— Paashien tulee olla erottamattomia valtijattarestaan; paashien tulee tietää kaikki, mitä he tekevät, vieläpä tulee heidän pitää heitä silmällä, — lisäsi hän, alentaen ääntään, — yöllä ja päivällä.
— Mitä te tahdotte sanoa?
— Mitäkö tahdon sanoa? Mielestäni minä puhun hyvin selvästi. Päivällä — ja yöllä. Päivällä vielä niin ja näin, päivällä on valoisaa ja kaikki ihmiset liikkeellä; mutta yöllä — kuinka helposti silloin voi sattua jokin onnettomuus. Kehoittaisin teitä olemaan nukkumatta öisin ja pitämään vaarin — joka hetki. Muistatteko — puistossa, yöllä, suihkulähteen luona — kas siellä tulee vartioida. Te tulette kiittämään minua neuvosta.
Malevskij alkoi nauraa ja käänsi minulle selkänsä. Hän ei luultavasti kiinnittänyt erikoisempaa huomiota siihen, mitä sanoi minulle; hän oli kuuluisa taidostaan, että osasi vetää ihmisiä nenästä, ja eritoten loisti hän tällä taidollaan naamiaisissa, ja hänen menestystään lisäsi se melkein itsetiedoton kierous, jonka läpitunkema koko hänen olemuksensa oli.
Hän tahtoi vain kiusoitella minua, mutta jokainen hänen sanansa valoi kuin myrkkyä minun suoniini. Veri tunkeutui päähäni.
»Niinkö on asiat!» — sanoin minä itsekseni. — »Hyvä! Eipä minua siis suotta vetänytkään puistoon päin. Mutta se ei saa tapahtua!» — huudahdin minä ääneen ja löin nyrkillä rintaani, väikkyen minä oikein tiennytkään, mikä ei saisi tapahtua.
Itseköhän Malevskij aikoo tulla puistoon, — ajattelin minä, — vai joku muu — (puutarhan aitaus oli hyvin matala, eikä kiipeäminen sen yli tuottanut minkäänlaista vaikeutta) — mutta varokoon itseänsä hän, joka joutuu minun käsiini! En kehoita ketään tulemaan lähelleni! Minä näytän koko maailmalle ja hänelle, uskottomalle — minä nimitin häntä todellakin uskottomaksi — että minä osaan kostaa.