— Tiedätte kai, sanoi hän minulle muun muassa, — että rouva Dolskij on täällä.
— Kuka rouva Dolskij?
— Oletteko te unohtanut? Entinen ruhtinatar Sasekin, johon me kaikki olimme ihastuneet, te tietysti myös. Muistattehan, huvilassa, Neskutshnin lähellä?
— Onko hän naimisissa Dolskin kanssa?
— On.
— Ja hän on täällä teatterissa?
— Ei vaan täällä Pietarissa. Hän tuli tänne muutamia päiviä sitten ja aikoo lähteä ulkomaille.
— Ja mikä on hänen miehensä?
— Komea mies ja hyvin rikas. Oli minun virkatoverini Moskovassa. Ymmärrättehän... sen jutun jälkeen... tottakai te hyvin tiedätte kaiken... (Maidanov hymyili merkitsevästi) ei hänen ollut helppo päästä naimisiin. Siitä oli ollut seurauksia... Mutta hänen järjellään ei mikään ole mahdotonta. Menkää hänen luokseen jonakin päivänä, hänestä olisi varmaan hauskaa nähdä teitä jälleen. Hän on käynyt vielä entistä kauniimmaksi.
Maidanov antoi minulle Sinaidan osoitteen. Hän asui hotelli Demuth’issa.