— Mikä teidän nimenne on, saanko kysyä?
- Vladimir, — äännähdin minä liikutettuna ja nousin ylös.
- Entäs isännimeltä?
— Petrovitsh.
— Meillä oli tuttu poliisimestari, jonka nimi myös oli Vladimir Petrovitsh. Vonifatij! älä hae avaimiani, ne ovat taskussani.
Nuori tyttö pani päänsä kallelleen ja katseli minuun yhä pilkallisesti hymyillen.
— Minä olen jo nähnyt herra Voldemarin, alkoi hän. (Hänen äänensä hopeankirkas kaiku pani kylmät väreet kulkemaan läpi ruumiini.) — Sallitteko minun siten nimittää teitä?
— Olkaa hyvä — änkytin minä.
— Missä niin? — kysyi ruhtinatar.
Tytär ei vastannut mitään äidilleen.