— Älä nyt valehtele, — keskeytti Bazârow. — Tätä tietäkös meiltä kaupungissa käydään?
Timofêjitsh joutui ymmälle eikä vastannut mitään.
— Onko isä terve?
— Ovat, Jumalan kiitos.
— Entäs äiti?
— Terve ovat Arina Vasiljewnakin, kiitos olkoon Herran Jumalan.
— Vuottavat kai minua?
Ukko kallisti pikkaraisen päänsä.
— Voi, Jevgêni Vasiljewitsh! Mitenkäs muuten! Ihan sydän siihen paikkaan lohkeaa, teidän pappaa ja mammaa katsellessa. Voi hyvä Isä kuitenkin!
— No niin, no niin! Älä rupea ruikuttamaan. Sano heille, että minä tulen kohta kotia.