— Hyvin jaksaa. Olihan hän lähdössä minun kanssani sinua vastaan, mutta mitenkä sitten lienee päättänyt toisin.
— Saitko kauankin odotella minua?
— Viiden tunnin verran.
— Isä kulta!
Arkâdi kääntyi nopeasti isään päin ja suuteli häntä poskeen. Nikolai
Petrôwitsh naurahtelemaan.
— Saatpa nähdä, — virkkoi hän, — millaisen komean hevosen minä olen sinulle hankkinut. Ja uudet on sinun huoneessasi tapetitkin.
— Saako Bazârowkin oman huoneen?
— Löytyy huone hänellekin.
— Isä kulta, ole ystävällinen hänelle. En osaa niin sanoa, kuinka suuressa arvossa minä pidän hänen ystävyyttään.
— Äskettäinkö vasta olette tulleet tuttaviksi?