— Mainio mies hänestä tulee! — toisti ukko ja vaipui ajatuksiinsa.
— Arina Vlâsjewna käskivät kutsumaan teelle, — lausui Anfisushka, astuessaan heidän ohitsensa, suuri vadillinen täynnä kypsiä vaapukoita.
Vasili Ivânowitsh hätkähti.
— Tuleeko kylmää kermaa vaapukkain kanssa?
— Tulee.
— Niin, mutta katso, että olisi kylmää. Älkää kursailko, Arkâdi
Nikolaitsh, ottakaa vaan lisää. Missä se Jevgêni viipyy?
— Tääll' ollaan, — kuului Bazârowin ääni Arkâdin kamarista.
— Ahaa! Menit ystävätäsi tapaamaan, mutta myöhästyitkin, amice; me olemme tässä jo tarinoineet kauan aikaa. Mutta lähdetäänpäs nyt teetä juomaan, äiti käski. Minun pitäisi sitä paitsi puhua sinun kanssasi eräästä asiasta.
— Mistä niin?
— Tääll' on muuan talonpoika, joka sairastaa ikterusta.