— Vanha se on. Vaari sen rakensi, äidin-isä.
— Mikä hän oli?
— Hitto ties. Sekundimajori tai jotain sellaista. Palveli Suvorowin armeijassa ja myötäänsä kertoi retkistään Alppien yli. Valehteli kaiketikin.
— Ilmankos teillä onkin vierashuoneessa Suvorowin muotokuva. Minä pidän paljon tällaisista rakennuksista kuin teidän, vanhan-aikuisista, lämpöisistä; niissä on joku erityinen tuoksukin.
— Pyhimysten kuvain lamppuöljy ja maitokamari, ne ne löyhkää, — sanoi Bazârow haukotellen. — Entäs sitä kärpästen paljoutta näissä armaissa pikku rakennuksissa! Hyh!
— Sanopas, — virkkoi Arkâdi hetken kuluttua, — ei suinkaan sinua lapsena kovalla pidetty?
— Näethän, millaiset minulla on vanhemmat. Ei ankaruutta alunkaan.
— Rakastatko heitä, Jevgêni?
— Rakastan, Arkâdi.
— He rakastavat sinua niin kovasti. Bazârow ei vastannut mitään.