— Kuka? Tekö?
— Kukako? Sisko ja Porfíri Platônitsh, jonka kanssa te ette enää kinastele, ja täti, jota te toissapäivänä saatoitte kirkkoon.
— Mutta eihän minun sopinut kieltäytyä. Mitä taas Anna Sergêjewnaan tulee, niin muistattehan, kuinka hän monessa asiassa oli yhtä mieltä Jevgênin kanssa.
— Sisko oli silloin hänen vaikutuksensa alaisena, niinkuin tekin.
— Niinkuin minäkin? Olenko minä sitten mielestänne jo päässyt hänen vaikutuksensa alaisuudesta?
Kâtja ei vastannut.
— Kyllä minä tiedän, — jatkoi Arkâdi; — te ette milloinkaan pitänyt hänestä.
— Min' en osaa arvostella häntä.
— Tiedättekös mitä, Kâtjerîna Sergêjewna? Niin usein kuin kuulenkin teiltä tuon vastauksen, en sitä kuitenkaan usko. Ei ole sitä ihmistä, jota ei kukin meistä osaisi arvostella! Tuo on veruketta vaan.
— No sitten sanon teille, että hän … vähät siitä, ett'en hänestä pidä, mutta minä tunnen, että hän on vieras minulle, niinkuin minäkin hänelle … ja vieras olette hänelle tekin.