— Hän on hyvin ylpeä … ei vainenkaan … hän pitää itsenäisyyttään niin kalliina.
— Kukas sitä ei kalliina pitäisi? — kysyi Arkâdi, vaikka hänen mielessään samalla sävähti: "mitäpäs sillä oikeastaan tekee?"
Ja Kâtjankin mielessä sävähti: "mitäpäs sillä oikeastaan tekee?"
Nuorille ihmisille, jotka usein ja ystävällisesti seurustelevat keskenänsä, johtuu alinomaa mieleen samoja ajatuksia.
Arkâdi myhähti ja, siirtyen lähemmäs Kâtjaa, virkkoi kuiskaamalla:
— Tunnustakaapas vaan: te pelkäätte häntä hiukan.
— Ketä?
— Siskoanne.
— Entäs te? — kysyi Kâtja vuorostaan.
— Minäkin; huomatkaa, mitä sanon: minäkin.