— Sormessa, tuossa noin. Kävin tänään naapurikylässä, siellä, mistä ne sitä lavantautista täällä käyttivät. Ties miksikä ne tahtoivat, että tehtäisiin ruumiin-avaus, ja minulla kun ei ole enää pitkään aikaan ollut tilaisuutta sellaiseen harjoitukseen…
— No?
— Niin pyysin kihlakunnanlääkäriltä lupaa siihen, no, — ja leikkasin sormeeni.
Vasili Ivânowitsh kalpeni äkkiä ja sanaakaan sanomatta riensi huoneesen, josta heti palasi lapis kädessään.
Bazârow otti sen ja oli lähtemäisillään pois.
— Älä Herran nimessä! — huudahti Vasili Ivânowitsh. — Anna minun itseni tehdä se.
Bazârow naurahti.
— Kylläpäs se praktikka vaan sinua huvittaa.
— Älähän vainenkaan laskettele leikkiä. Näytähän sormesi. Eihän tuo haava suuri ole… Koskeeko?
— Paina lujemmin, älä pelkää. Vasili Ivânowitsh pysähtyi.