Vasili Ivânowitsh hillitsi tunteittensa purkaukset.
— Täällä, täällä, — sanoi hän — olkaa hyvä ja seuratkaa minua, wertester her koljeega, — lisäsi hän sitten vanhalta muistiltaan.
— Aa! — äännähti saksalainen, myhähtäen happamesti.
Vasili Ivânowitsh saattoi hänet kabinettiin.
— Tohtori Anna Sergêjewna Odintsôwilta, — sanoi hän pojalleen, kumartuen ihan hänen korvansa juureen.
Bazârow avasi äkkiä silmänsä. — Mitä sinä sanoit?
— Minä sanoin, että Anna Sergêjewna Odintsôw on täällä ja on tuonut mukanansa tämän herra tohtorin.
Bazârow katsahti ympärinsä.
— Hän täällä… Minä tahdon nähdä hänet.
— Saathan sinä hänet nähdä, Jevgêni, mutta ensin täytyy keskustella herra tohtorin kanssa. Minä kerron hänelle koko taudin historian, koskapa Sîdor Sîdoritsh (äskeinen kihlakunnanlääkäri) on lähtenyt pois, ja sitten me pidämme pienen konsultationin. Bazârow katsahti saksalaiseen.