Ivan Sergêjewitsh Turgênjew syntyi 9 p:nä marraskuuta 1818 (u.l.) Orjôlin kaupungissa, missä hänen isänsä, översti kyrasiireissa, siihen aikaan rykmentteineen majaili. Äiti, Varvâra Petrówna Lutôvinow, rikkaan tilan-omistajan tytär, oli myötäjäisiksi tuonut taloon suuria maatiloja. Piakkoin T:n syntymisen jälkeen — vanhempi veli oli silloin kaksivuotias — isä otti eron sotapalveluksesta ja asettui perheineen Spáskojen maatilalle Orjôlin läänissä.
Ensimmäisen opetuksensa T. sai kotonaan, jossa pojalle pidettiin (ja usein vaihdeltiin) franskalaisia ja saksalaisia guvernöörejä ja opettajia, "koti-djátjkoja" ja hoitajattaria (njánjkoja) kotiorjista. Vuonna 1833, siis ainoastaan 15 vuoden vanhana, T. suoritti tutkinnon Moskovan yliopistoon, kirjoittautuen sen filologiseen tiedekuntaan. Filosofialla ei siihen aikaan Moskovassa ollut omaa katedraa, sillä rautakeisari ei "sietänyt filosofiaa". Siirryttyään vuoden perästä Pietarin yliopistoon, hän suoritti siellä kandidaatitutkinnon v. 1837.
Seuraavana vuonna hän läksi Berliniin, ja tutki sikäläisessä yliopistossa historiaa ja Hegelin filosofiaa. Jonkun aikaa kotona oltuansa, hän v. 1840 läksi uudestaan Berliniin ja viipyi siellä, tutkimuksiansa jatkaen, kokonaisen vuoden.
Vuosi 1842 teki hetkellisen käänteen T:n elämässä. Hän riitaantui silloin äitinsä kanssa, niinkuin kerrotaan, seuraavasta syystä. Hänen oli määrä saapua kotiansa Spaskojeen, ja äiti oli hänelle varustanut juhlalliset tuliaiset: asettanut monilukuiset kartanon palveliat riviin moisiolle vievän tien varsille. Heidän oli määrä, heti kuin edeltä lähetetyt ratsumiehet tuovat tiedon vaunujen lähenemisestä, tervehtiä nuorta herraa "äänekkäästi ja riemukkaasti". Nuori herra tuli, mutta, nähtyään nuo turhamaiset valmistukset, närkästyi, käänsi aisat kesken tietä toisapäin ja palasi Pietariin. Tätä ei korskea äiti milloinkaan voinut antaa pojalleen anteeksi, vähensipä hänen vuosirahansakin melkoisesti.
Siitä oli seurauksena, että T:n täytyi ruveta omin neuvoin hankkimaan varoja. Hän astui silloin palvelukseen virkamiehenä erityisiä asioita varten sisäasiain ministeriössä. Mutta virkamieheksi ei runoilijasta ollut. Hän oli peräti huolimaton ja epätarkka toimissaan, lueskeli virkatunneilla George Sandin romaaneja, sepitteli runoja ja kertoili hauskoja tarinoita virkatovereilleen. Kolmatta vuotta "palveltuaan", hän otti virkaeron kolleginsihteerin arvoisena.
Nyt alkoi jo kirjallinenkin toimi olla tuotteliasta, niin että hän tuli jotenkin hyvin toimeen, kunnes v. 1850 äiti kuoli, ja T. veljensä kanssa peri suuret maatilat. Ensi työkseen hän silloin päästi kaikki maaorjat vapaiksi ja v. 1861 luovutti talonpojille viidennen osan moision maita.
* * * * *
Turgênjewin ensimmäinen, suurempaa huomiota puoleensa vetänyt teos oli runoelma "Parâsha", jonka hän nimimerkillä T.-L. (= Turgênjew-Lutôvinov) 1843 julkaisi eri kirjana. Venäjän silloinen suurin kirjallinen autoriteeti Belinski antoi siitä erittäin kiittävän arvostelun, aavistaen nuoressa tekijässä suuria kirjallisia lahjoja.
"Parâsha" aukaisi tien, jota myöten T. läksi astumaan — emme sano ainoastaan maineen ja kuulun kukkuloille, vaan Venäjän sivistyneen yleisön ja koko kirjallisen maailman kunnioituksen ja kiitollisuuden pystyttämään pyhäkköön.
Näissä lyhyissä piirteissä meidän täytyy rajoittua puhumaan vaan T:n tärkeimmistä ja suurimmista teoksista.