— Nnno … eipä juuri.
— Mitäs perhanaa te sinne sitten meitä haalitte?
— Teillä on aina ne pilapuheet… Hän panee meille pullon sampanjaakin pöytään.
— Ohoh! Siinä sen heti näkee käytännöllisen ihmisen. Asiasta toiseen: yhäkö se teidän isänne vielä hommaa viinavuokrissa?
— Kyllä — vastasi Sítnikow kiireesti, nauraa vingahtaen. — No niin, mennäänkö?
— Enpä oikein tiedä.
— Ihmisiähän sinun teki mielesi katsoa, mene, kun pääset, — virkkoi
Arkâdi puoliääneen.
— Entäs te, herra Kirsânow? — huudahti Sítnikow. — Tulkaa toki tekin; emmehän me ilman teitä.
— Ettäkö näin kaikki yht'aikaa sinne rynnättäis?
— Ei se tee mitään. Rouva Kúkshin on kerrassaan jotain erinomaista.