— Eikä niiden tarvitse tätä keskustelua käsittääkään, — mörähti
Bazârow.
— Kestä te puhutte?—sekaantui Jevdóksia puheesen.
— Kauniista naisista.
— Mitenkä? Yhdyttekö te siis Proudhonin mielipiteesen.
Bazârow oikasihe korskeasti.
— Minä en yhdy kenenkään mielipiteesen; minulla on omani.
— Alas autoriteetit! — kiljasi Sítnikow, ihastuksissaan, kun sai tilaisuuden räikeällä tavalla lausua julki ajatuksen sen miehen läsnä-ollessa, jonka edessä hän polvisteli kuin orja.
— Mutta johan itse Macaulaykin… — yritti rouva Kúkshin.
— Alas Macaulay! — jyrisi Sítnikow. — Pidättekö te akkaväen puolta?
— En akkaväen puolta, vaan naisten oikeuksien puolta, ja niitä minä olen päättänyt suojella viimeiseen verenpisaraani asti.