— "Jesus siunatkoon!" änkytti joku minun takanani. Minä käännyin. Se oli Souvenir.
— "Vai niin!" ajattelin minä: "joko taukosi miehen nauru?"
Sletkin tarttui lähellä seisovaa talonpoikaa kaulukseen.
— "Kiipeä tuonne ylös, kiivetkää, te perkeleet", vonkui hän, pudistellen miestä kaikin voiminsa. "Pelastakaa taloni!"
Talonpoika astui askeleen ja toisen, nosti päänsä, viuhtasi pari kertaa käsillään ja huusi.
— "Kuulkaas herra!"
Sitten hän tarpoi vähän aikaa paikallaan ja puikahti tiehensä.
— "Tikapuita tänne, tikapuita!" huusi Sletkin toisille miehille.
— "Mistäs ne otti?" kuuluivat talonpojat vastaavan.
— "Ja vaikk'ois tikapuutkin", virkkoi verkalleen joku joukosta, "niin ketäpä tuonne haluttaisi kiivetä! Hupsu se olisi, joka sinne menisi! Hän näetsä kun ottaa, niin — niskat nurin siinä samassa."