— "Tappaa ihan puhtaasti!" äänsi nuori vaaleatukkainen, omituisen näköinen mies.
— "Se on vissi, se", liittivät muut.
Minusta näytti siltä, että talonpojat olisivat hyvin vastenmielisesti menneet täyttämään uuden herransa käskyä, vaikka vaara olisi ollut vähempikin. Melkein he hyväksyivät Harlow'in käytöstä, vaikka se heitä kummastuttikin.
— "Voi teitä, rosvoja, kuitenkin!" voivotti Sletkin. "Kyllä minä teidät…"
Samassa kaatui raskaalla kolinalla viimeinenkin savupiippu ja keltainen pöly pöllähti pilvenä ylös. Kuului hirveä kiljahdus, ja tomun keskellä näkyi Harlow: kohotettuansa veriset kädet korkealle, kääntyi hän meihin päin: Sletkin tähtäsi häneen jälleen.
Eulampia nykäsi häntä käsivarresta. — "Älä häiritse" kiljasi Sletkin hänelle.
— "Et saa ampua!" virkkoi Eulampia hänelle, ja hänen siniset silmänsä iskivät tulta, rypistyneiden kulmakarvain alta. "Isä hajoittaa omaa taloonsa. Hänen se on."
— "Valehtelet: meidän se on!"
— "Sinä sanot: meidän; minä sanon: hänen se on!"
Sletkin kiekahti vimmoissaan ja julmasti katsahti Eulampia häntä suoraan silmiin.