— Naapuristosta, vastasi hän, ja istuutui rahille. — Minä tulen herrattaren luota.
— Vai herrattaren, virkkoi Akim, yhä istuen paikoillaan. — Asioilta, vai kuinka?
— Niin, asioilta. Audotja Arefjevna, hyvää päivää teille toivotamme.
— Hyvää päivää, Naum Ivanitsh, vastasi hän.
Kaikki hetkeksi vaikenivat.
— Mitä tuo on teillä, jotain soppaa, tietääkseni, alotti Naum…
— Niin, soppaa, vastasi Akim, ja yhtäkkiä kalpeni, — mutta ei sinua varten!
Naum katsahti kummastuneena Akimiin.
— Miksikä ei minua varten?
— Niin vaan, ettei se ole sinua varten. Akimin silmät leimahtivat ja hän iski nyrkillä pöytään. — Minulla kodissani ei mitään ole sinua varten, kuuletko?