— Mitä sinä tahdot? kysäsi yrmeästi pelästynyt ovipalvelija, joka oli makeasti torkkunut ovipenkillä.
Herrattarelle olisi asiaa, minun pitäisi Herratarta tavata, — hätäisesti huudahti Akim.
Palvelija hämmästyi.
— Onko sitten tapahtunut jotain? alotti hän…
— Ei mitään ole tapahtunut, mutta minun tarvitsee herratarta nähdä!
— Mitä, mitä, — lausui yhä enemmän hämmästyvä palvelija ja hitaasti nousi seisomaan.
Akim rauhoittui… Ikäänkuin häntä olisi kylmällä vedellä valeltu.
— Ilmoittakaa, Pjotr Evgrafitsh, herrattarelle, sanoi hän kumartaen syvään: — että Akim, nähkääs, haluaisi häntä tavata…
— Hyvä… menen… esitän… mutta sinä, oletko juovuksissa, odota, — palvelija kääntyi ja poistui.
Akim hermostui ja tuli hieman ikäänkuin levottomaksi… Päättäväisyys nopeasti katosi hänen seistessään siinä eteisessä.