— Eipä, Audotja Arefjevna, — keskeytti hänet Naum: — talo ei ollut teidän, mitäs siitä puhun; talo oli herrattaren maalta, joten se oli herrattaren, mutta rahat, aivan oikein, teidän olivat; mutta te olitte, voin sanoa, niin ystävällinen ja uhrasitte ne minulle; minä jään teille kiitollisuuden velkaan, vieläpä, jos vaan kohtalo sallii, teille takaisin annan, kuten sanottu, jos vaan sellainen tilaisuus sattuu; mutta enhän nyt voi alastomaksi jäädä, kuten itsekin suvaitsette käsittää.
Kaiken tuon Naum sanoi hyvin rauhallisena, vieläpä hieman hymyillen.
— Voi minun päiviäni! — huudahti Audotja, — mitä tuo nyt on? Mitä? Ja miten minä tämän kaiken jälkeen miestäni silmiin katson? Konna sinä olet, — lisäsi hän, ankarasti katsoen Naumin kasvoihin: — minähän oman sieluni autuuden sinun tähtesi kadotin, ja varkaaksi sinun hyvääsi valvoessa alennuin, mutta sinä meidät mierolle saatoit, konna, mikä oletkin! Minulle ei enää nyt jää muuta neuvoksi kuin köysi kaulaan, petturi, kiusaaja, konna sinä…
Ja hänen kyyneleensä vuosivat virtanaan.
Älkää huoliko hermostua, Audotja Arefjevna, — virkkoi Naum: — minä sanon teille ainoastaan: oma paita on ruumista lähempänä kuin toisen; sitä paitsi, Audotja Arefjevna, sentähdenhän on haukikin meressä, ettei ruutana torkkuisi.
— Mihinkä me nyt menemme, mihin asetumme? — itkusuin nyyhkytti Audotja.
— No, sitä minä en voi sanoa.
— Mutta minä tapan sinut, konna; tapan, tapan…
— Ei, sitä te ette tee, Audotja Arefjevna; mitä sellaista turhaa puhuttekaan. Nyt lienee minun paras poistua vähäksi aikaa tahi muutoin te kovin hermostutte. Anteeksi, pyydämme, mutta huomenna välttämättömästi palaamme… Omat työläiset me jo tänään tänne lähetämme, toivomme teidän sen sallivan, lisäsi hän sill'aikaa, kun Audotja jatkoi itkuaan ja uhkaili tappaa sekä itsensä ja Naumin.
— Kas tuollahan hän, miehenne, nimittäin, meneekin, — huomautti hän, katsahdettuaan akkunaan. — Tahi mahdollisesti jokin onnettomuus, Herra hyvin varjelkoon, tapahtuu. Sillälailla rauhallisempaakin tulee. Tehkää te niin hyvin ja omat tavaranne kootkaa jo tänä päivänä; niin palvelijani kyllä niitä vartioivat ja auttavat teitä, jos haluatte. Jääkää siis hyvästi.