Mutta Naum viittasi varottavasti kädellään ja hiljensi hengitystään… Ensin hän ei mitään kuullut, lukuunottamatta niitä yöllisiä ääniä, joita asutussa paikassa melkein aina kuului: hevonen söi kauroja, sika röhkäsi unissaan pari kertaa, jossain kuorsasi ihminen; mutta yhtäkkiä hänen korviinsa kuului jonkunlainen epäilyttävä humina, kuuluen pihan toisesta laidasta, laipion vierestä…
Näytti kuin siellä joku liikkuisi ja puhaltelisi… Naum katsoi olkansa ylitse Feodoriin ja varovasti laskeutuen portailta, suuntasi kulkunsa ääntä kohti… Pari kertaa hän pysähtyi, kuunteli ja jatkoi uudelleen hiipimistään. Yhtäkkiä hän säpsähti… Noin kymmenen askeleen päässä hänestä, synkässä pimeydessä, kirkkaasti välähti tulen liekki: se tuli hehkuvasta hiilestä, jonka äärellä oli jonkun ihmisen kasvot; ihminen puhalsi hiileen… Nopeasti ja ääneti, niin koin kissa hiiren kimppuun, heittäysi Naum tuleen…Hätäisesti kohoten maasta törmäsi häntä vastaan jonkunlainen pitkä vartalo ja oli vähällä, ettei heittänyt häntä kumoon ja päässyt hänen käsistään, vaan hän tarrasi häneen kaikin voimin… — Feodor, Andrei, Petrushka! — huusi hän niin kovasti kun jaksoi; — pian tänne, tänne, varkaan tapasin, murhapolttajan!… Ihminen, jota hän piteli, riuhtoi ja yritti päästä irti… vaan Naum ei hellittänyt… Pian saapui Feodorkin apuun.
— Lyhtyä, pian lyhty! juokse hakemaan lyhty, herätä toisia! — huusi hänelle Naum — minä kyllä niin kauan hänen kanssaan toimeen tulen — minä istun hänen päällään… Pian! ja sieppaa vyö, että voidaan sitoa.
Feodor juoksi tupaan. Ihminen, jota Naum piteli kiinni, lakkasi riuhtomasta.
— Nähtävästi sinulla ei ollut kylliksi vaimossa ja rahoissa ja talossa, sinä vielä minutkin kuristaa tahdot — äänsi hän ontolla äänellä.
Naum tunsi Akimin äänen.
— Sinäkö se oletkin, kyyhkyläiseni, — murahti hän, — hyvä, odotahan!
— Laske, pyyteli Akim. — Eikö sinulle jo riitä?
— Kyllä minä sinulle huomenna oikeudessa näytän, miten minulle riittää… Ja hän vieläkin tiukemmin tarttui Akimiin…
Juoksivat palvelijat lyhtyjen ja nuorien keralla… — Sitokaa hänet! — ankarasti komensi Naum… Palvelijat tarttuivat Akimiin, nostivat hänet ylös ja sitoivat hänen kätensä selän taakse… Yksi heistä rupesi torumaan häntä, mutta tunnettuaan majatalon vanhan isännän, vaikeni ja ainoastaan toisten kanssa katsoa tuijotti häneen.