Minä menin ikkunan luo ja otin ensimmäisen kirjan, kuin käsiini sattui.
"Mikä kirja se on?" kysyi hän.
"Lermontov."
"Vai niin, Lermontov! Sepä oli hyvä. Puschkin on tosin ylevämpi."
Muistatko:
Pilvet taas kokouvat
Hiljaa ylleni…
taikka tätä:
Nyt viime kerran uskallan
Aatteissain suudella sun sulokasvojais.
"Ah, se on ihmeellistä, kaunista! Mutta Lermontov on myöskin oikea runoilija. Tiedäpäs, ystäväni, avaa kirja sattumalta ja lue siitä paikasta, joka tulee auki."
Minä avasin kirjan, mutta jouduin vähän hämilleni ja levottomaksi, kun avautui "Testamentti". Minä yritin kääntämään lehteä, mutta Pasinkov huomasi sen ja huusi:
"Älä, älä, lue, mistä aukesi!"