"Novgorodissako te tulitte tutuiksi?" jatkoin minä kyselemistäni.
"Niin", sanoi hän ja pisti molemmat kätensä huivin nurkkien alle. "Vasta minä toissa päivänä sain Jelisei Timofejitsilta kuulla, että hän on kuollut. Siperiaan lähtiessään lupasi Jakov Ivanits kirjoittaa minulle ja kahdesti hän kirjoittikin, mutta ei sitte enää. Minä olisin tahtonut matkustaa hänen luoksensa Siperiaan, mutta hän ei tahtonut."
"Onko teillä sukulaisia Novgorodissa?"
"On."
"Asuitteko heidän luonansa?"
"Minä asuin yhdessä äitini ja naidun sisareni kanssa. Mutta sitte rupesi äitini minulle pahaksi ja sisarelleni alkoi asunto käydä ahtaaksi, hänellä kun oli monta lasta: niinpä minun täytyi muuttaa pois. Minä luotin, aina Jakov Pasinkoviin enkä toivonut mitään muuta kuin saada katsella häntä. Hän oli aina niin hyvä ja ystävällinen minua kohtaan. Kysykää Jelisei Timofejitsilta, hän kyllä tietää."
Tyttö oli hetkisen vaiti.
"Minulla on hänen kirjeensä kanssani", jatkoi hän, "niistä voitte nähdä."
Hän otti muutamia kirjeitä taskustaan ja ojensi ne minulle.
"Olkaa hyvä, lukekaa."