"Ettekö tarvitse vähän rahaa?" selitin minä.
Maria punastui kovia ja painoi alas päänsä.
"Mitä minä rahalla tekisin?" sanoi hän tuskin kuuluvasti. "Parempi olisi, jos hankkisitte minulle paikan."
"Minä koetan hankkia teille paikkaa, mutta mitään varmaa lupausta minä teille en voi antaa. Mutta ajatelkaa, ihan te todella tekisitte väärin, jos ette ottaisi vastaan minun vähäistä apuani. Enhän minä ole teille vieras. Ottakaa vain minulta yhteisen ystävä vainajamme tähden."
Minä käännyin, otin muutamia paperirahoja lompakostani ja tarjosin niitä hänelle.
Maria seisoi liikahtamatta; pää painui vielä alemmaksi.
"Ottakaa!" kehoitin minä.
Hitaasti nosti hän ylös päänsä, katsoi suruisesti minua suoraan silmiin ja ojensi hiljaa kätensä.
Minä panin rahat kylmään, valkoiseen pikku käteen. Ääneti veti hän sen takaisin ja katsoi alas lattiaan.
"Ja muistakaa, Maria Petrovna, jos toistekin tarvitsette apua, niin kääntykää ihan epäilemättä minun puoleeni. Minä annan teille osoitteeni."