— Portugaliinko? Mitä joutavia!
— Portugaliin kyllä, kahden Matrjonalaisen kanssa.
— Kenenkä kanssa?
— Matrjonalaisten kanssa, niin sanotaan hänen puoluelaisiansa.
— Onko Matrjona Kuzminishnalla oma puolue? Ja suurikin?
— Justiinsa ne kaksi henkeä, mutta siitä kuin hän palasi kotia, tulee jo pian puoli vuotta. Täällä maalla hän elelee veljensä kanssa ja jos nyt kuulisit…
— Bambajew!
— Heti paikalla, Stepan Nikolaitsh, heti paikalla! Entäs sinä, veli armas? Kukoistat vaan ja elämästäsi nautit! No, Luojan kiitos! Minnekäs sinua nyt viedään?… Enpä maar olisi osannut luulla… Muistatkos Badenia? Ne sitten oli aikoja, ne! Niin vainenkin! Muistathan sinä Bindasowia? Aatteles, mies kuoli! Hän pääsi aksiisi-virkamieheksi, mutta joutui ravintolassa tappeluun, ja siellä kolhasivat mieheltä biljaardisauvalla pään puhki. Niin, niin; kyllä nyt on raskaat ajat! Mutta sen minä vaan nytkin sanon: Venäjä… verraton maa! Katsos nyt esimerkiksi tuota hanhiparia tuossa, tuommoisia et löydä koko Europasta, et mistään! Oikeata arsamasilaista rotua!
Ja maksettuaan tämän viimeisen veronsa järkähtämättömälle ihastumis-innolleen, läksi Bambajew juoksujalkaa vierastupaan, jossa taaskin mainittiin hänen nimeänsä, muutamilla höysteillä.
Illan suussa läheni Litvinow Tatjanan maatilaa. Kartano, jossa hänen entinen morsiamensa asui, seisoi mäellä pienen joen varrella, keskellä hoidettua puutarhaa. Kartano oli uusi, äsken rakennettu ja näkyi kauas yli joen ja pellon. Litvinow huomasi jo parin virstan päästä sen teräväkattoisen ullakkokerroksen ja rivin akkunoita, jotka hehkuivat ilta-auringon paisteessa. Jo viimeisestä majatalosta saakka oli hän tuntenut salaista levottomuutta, mutia nyt valtasi hänet hämmästys, miellyttävä, vaikka pelvonkin sekainen. "Mitenkähän minut otetaan vastaan?" ajatteli hän; "mitenkähän minä ensin esiinnyn?" Saattaakseen ajatuksiensa toisaalle, rupesi hän puhelemaan kyytimiehensä kanssa, erään siivon, harmaapartaisen miehen, joka kaikessa siivoudessaan oli kiskonut maksun kolmestakymmenestä virstasta, vaikk'ei matkaa ollut viittäkäänkolmatta. Litvinow kysyi, tunsiko hän Shestowin hovin omistajattaria?