— Mutta, Irina Pavlovna, se pukee teitä niin erinomaisen hyvin.
— Eikä pue: se on ilkeä, se on inhoittava, — vakuutteli tyttö, hermostuneena nyppien pitkiä, pehmoisia suortuviaan. — Voi tätä köyhyyttä, tätä köyhyyttä, tätä alhoa kuitenkin! Mitenkä päästä tästä köyhyydestä! Mitenkä nousta alhosta!
Litvinow ei tiennyt mitä sanoa ja kääntyi hieman syrjään.
Äkkiä hyppäsi Irina tuoliltaan ja laski molemmat kätensä hänen olkapäilleen.
— Mutta sinähän rakastat minua! Rakastathan sinä? — lausui hän, läheten häntä, ja hänen kyynelisissä silmissään välähti onnen ilo. — Rakastathan sinä minua tässä inhoittavassakin leningissä?
Litvinow heittäysi polvilleen hänen eteensä.
— Niin, rakasta minua, rakasta minua, armas, sinä pelastajani, — kuiskasi hän, kumartuen hänen puoleensa.
Päiviä kului, viikkoja vieri tällä tavoin. Mitään muodollisia selityksiä ei tosin vielä tehty, ja Litvinow yhä viivytteli kysymystään, tietysti ei siitä syystä, että hän itse tahtoi niin tehdä, vaan odotellessaan Irinalta käskyjä. (Irina oli näet kerran ohi mennen huomauttanut heidän kumpaisenkin olevan niin naurettavan nuoria, että edes moniahta viikko pitäisi lisätä heidän ikäänsä). Kaikki asiat kulkivat kumminkin lopullista ratkaisuaan kohti, ja lähin tulevaisuus astui astumistaan yhä selvempipiirteisenä esiin. Silloin sattui tapaus, joka hajoitti kaikki aikeet ja suunnittelut, hajoitti kuin tuuli tiellä köykäisen tomun.
VIII.
Sinä talvena vieraili hovi Moskovassa. Juhlallisuuksia oli myötäänsä, ja niin tuli tavanmukaisen suuren baalinkin vuoro Aatelis-klubissa. Tieto siitä tuli Hurttatorinkin varrella olevaan taloon, vaikk'ei muutoin kuin ilmoituksena "Polisi-Sanomissa". Ruhtinaalle tuosta ensiksi hoppu käteen. Hän päätti heti, että baaliin on mentävä ja Irina sinne vietävä; anteeksi antamatonta olisi nimittäin päästää käsistään tilaisuus, jossa saisi nähdä oman keisarinsa ja hänen perheensä; perinnöllinen aatelismies on hänen mielestään siihen tavallaan velvoitettukin. Hän pysyi tässä vaatimuksessaan harvinaisella, hänelle aivan tavattomalla innolla. Ruhtinatar oli joissakin määrin samaa mieltä; huokailihan vaan kulunkien tähden. Irina oli kerrassaan asiata vastaan.