— Ah, vui, vui, msjö Verdjee, msjö Verdjee — huokasi toinen rouva, kotoisin suorastaan Arsamasista.[51]
— Tranquillisez vous, mesdames — sekaantui Ratmirow puheesen: — monsieur Verdier m'a promis de venir se mettre à vos pieds.[52]
— Hi-hi-hi! — Rouvain viuhkat elähtivät.
Passari toi muutamia lasia olutta.
— Bayrisch-Bier? — kysyi poskiparta kenraali, tahallaan puhuen möräkästi ja tekeytyen hämmästyneeksi. — Guten morgen.
— Mitenkäs se on? Onko Paavali kreivi yhä vielä siellä? — kysäsi muuan nuori kenraali toiselta kylmästi ja veltosti.
— Siellä on, — vastasi toinen yhtä kylmästi. — Mais c'est provisoire.[53] Serge kuuluu tulevan hänen sijaansa.
— Hm-m! — äänsi ensimmäinen hampaittensa välisiä.
— Nii-in! — äänsi toinenkin.
— Minä en ymmärrä, — vastasi laulahteleva kenraali, — minä en ymmärrä, mitä se Paavali rupesi puolusteleimaan ja esiintuomaan kaikenlaisia syitä… Asia oli sangen yksinkertainen: hän puristi vähäsen kauppamiestä, il lui a fait rendre gorqe…[54] entäpä sitten? Saattoi hänellä olla siihen omat syynsä.