— Ei yksin vettä! Ei yksin vettä! — toisti Irina, omituisella katkeruudella. — Siksipä tahdonkin kuulla teitä.
— Enkä minä sitä paitsi tiedä, mistä oikein aikaakaan.
— Alusia. Siitä asti kuin te… kuin minä muutin Pietariin. Te läksitte silloin Moskovasta. Tiedättekö, sen koommin en ole siellä enää käynyt.
— Todellako?
— Ensin se oli mahdotonta; mutta sitten, jouduttuani naimisiin…
— Kauanko olette ollut naimisissa?
— Neljättä vuotta.
— Onko teillä lapsia?
— Ei, — vastasi Irina kuivasti.
— Ja asuitteko ennen naimisiin menoanne yhtä mittaa tuon… mikä hänen nimensä olikaan… kreivi Reisenbachin luona?