— Te oleile kertoneet minulle kaikki, mutta pääasian salasitte sittenkin.
— Minkä niin?
— Te aiotte naida, kuulin.
Litvinow punastui korviaan myöten… Hän oli tahallaankin jättänyt mainitsematta Tatjanasta, mutta nyt häntä kovasti harmitti ensinnäkin se, että Irina näkyi tietävän hänen häistään, ja toiseksi se, että Irina oli ikäänkuin saanut hänet kiinni salaamisen halusta, kun hän ei ollut noista häistään mitään puhunut. Litvinow ei osannut virkkaa sanaakaan, mutta Irina ei vaan lakannut häneen katsomasta.
— Niin, minä aion naida, — sanoi hän viimein ja läksi samassa pois.
Ratmirow palasi huoneesen.
- Miks'etkäs sinä pukeudu? — kysyi hän.
— Menkää yksin; minulla kivistää päätä.
— Mutta ruhtinatar…
Irina loi mieheensä silmäyksen, kantapäästä kiireesen, käänsi hänelle sitten selkänsä ja läksi omaan huoneesensa.