(Älköön lukija tuota ihmetelkö älköönkä olko pahoillaan: kukapa voi taala, ett'ei hän itse Aleksandran teatterin partterilla istuessaan ja sen ilmaa hengittäessään, ole taputtanut käsiään vielä laihemmalle sanasutkaukselle?)
— Merci, merci, — sanoi kreivitär, — Allons, allons, monsieur Fox, montrez, montrez nous ça.[93]
Passari laski vadin pienelle pyöreälle pöydälle. Vieraitten keskuudessa nousi vähäinen liike; muutamia päitä kurottautui. Kenraalit ne vaan korttipöydässä säilyttivät asemansa järkähtämättömän juhlallisuuden.
Spiritisti pörrötti tukkansa, rypisti kulmansa, lähestyi pöytää ja rupesi niillä tekemään liikkeitä ilmassa: krapu se käämyröitsi, peräytyi ja nosteli saksiaan. Spiritisti uudisti ja tihensi huitomisensa: krapu käämyröitsi vaan.
— Mais que doit elle donc faire?[94] kysyi kreivitär.
— Elle dolt rester immdbile et se dresser sur sa quiou[95] — vastasi hra Fox kovalla amerikalaisella murteella, tehden sormillaan tempoisia liikkeitä vadin päällä, mutta magnetismi ei vaikuttanut: krapu ei ollut tietääkseenkään; liikkui vaan liikkumistaan. Spiritisti ilmoitti silloin, ett'ei hän tällä haavaa ole tenhoissaan, ja läksi tyytymättömän näköisenä pöydän äärestä. Kreivitär rupesi häntä lohduttelemaan, vakuuttaen, että semmoista sattui joskus monsieur Homellekin… Ruhtinas Cocó vakuutti hänen sanansa todeksi. Ilmestyskirjan ja Talmudin tuntija puikahti salavihkaa pöydän luokse ja sysätä luikautti lujasti sormiaan krapuun päin, koetellen hänkin onneaan, mutta turhaan: katalepsiasta ei merkkiäkään. Silloin kutsuttiin passari ja käskettiin viedä krapu pois. Sen hän tekikin, hymyillen jälleen suun täydeltä. Oven takaa kuului hänen tirskauksensa… Kyökissä naurettiin sitten paljo über diese Russen.[96]
Oman teon mies oli kokeitten aikana yhä edelleen poimiskellut akordeja, pysytellen molli-lajeissa, sillä mistäpäs sen tietää, mikä mitenkin vaikuttaa. — Nyt hän soitti ainaisen valssinsa ja sai tietysti mitä maireisimmat kiitokset.
Kilpailun innossa esiintyi kreivi X, verraton dilettantti (katso lukua I), lausuen oman keksimänsä chansonetin, joka oli alusta loppuun varastettu Offenbachista. Sen leikkisä jälkisäe sanoihin: Quel oeuf? quel boeuf[97] pani kaikki naisten päät heilahtelemaan oikealle ja vasemmalle; yksi naisista rupesi hiljalleen voivottamaankin, ja vastustamaton, välttämätön sana charmant! charmant[98] kajahti kaikkien huulilta.
Irina katsahti Litvinowiin, ja hänen suupielissään vavahti jälleen tuo salainen, pilkallinen ilme… Mutta vielä elävämmäksi se kävi, jopa ilkkumiseenkin vivahti, kun ruhtinas Cocó, tuo aatelis-etujen edustaja ja puolustaja, rupesi latelemaan mielipiteitään äskeiselle spiritistille ja tietysti heti kohta päästi ilmoille kuuluisan lauseensa omistus-oikeuden järkäyttämisestä Venäjällä, letkauttaen ohimennen demokraattejakin. Amerikalainen veri kuohahti spiritistissä: hän rupesi väittämään vastaan. Ruhtinas puolestaan, tietty se, alkoi huutaa pauhata, uudistellen ilman mitään todisteluja: C'est absurde! Cela n'a pas le sens commun![99] Rikas Finikow rupesi puhumaan julkeuksia, huolimatta, kehenkä ne sattuivat. Jo rupesi Talmudin tuntija piipittämään, itse kreivitär Sh. rämisemään… Sanalla sanoen, nousi melkein samallainen sekamelu kuin Gubarewinkin luona; erotus kenties vaan se, ett'ei täällä ollut olutta eikä tupakan savua, ja ihmisetkin olivat paremmissa puvuissa.
Ratmirow koetti saada hiljaisuutta aikaan (kenraalit olivat jo lausuneet julki tyytymättömyyttänsä, ja Borisilta oli jo kuulunut: encore cette satanée politique!),[100] mutta yritys ei onnistunut. Samassa astui esiin korkea virkamies, noita luikertelevia, ja lupasi esittää le resumé de la question en peu de mots[101], mutta karille hänkin kävi. Hän ei nähtävästikään osannut kuulla muitten puheita loppuun asti eikä kyennyt käsittämään vastaväitteitä; siksipä hän vain muhenteli ja toisteli omia sanojaan niin yhtä mittaa ja oli niin ilmeisesti itsekin epätiedossa siitä, mikä iässä juuri oli itse la question, ett'ei muuta tulosta sopinut odottaakaan. Lisäksi Irinakin vielä syrjästä ärsytteli ja uhitteli väitteleviä toistensa kimppuun, silloin tällöin vilkaisten Litvinowiin ja nyykäyttäen päätä hänelle.