Kaksi viimeistä sanaa oli kirjoitettu suurilla kirjaimilla ja rohkealla, tarmokkaalla käsialalla.
XVIII.
Rautatien asemasillalle oli elokuun 18 p:nä kello 12:n tienoissa kokoontunut runsaasti yleisöä. Siellä oli Litvinowkin.
Vähäistä ennen oli Irina tullut häntä vastaan, ajaen avonaisissa vaunuissa miehensä ja erään toisen, vanhanpuoleisen, herran kanssa. Irina oli huomannut Litvinowin; jotain epäselvää oli välähtänyt hänen silmissään, mutta hän oli heti piiloittunut päivänvarjonsa suojaan.
Kummallisesti oli Litvinow eilisestään muuttunut. Hänen ulkonainen ihmisensä, hänen liikkeensä, hänen kasvojensa ilme — kaikki oli nyt toisellaista. Ja toisellainen hän oli omastakin mielestään. Itseensä luottamus oli kadonnut, mielenrauha oli kadonnut, samoin kunnioituskin omaa itseänsä kohtaan. Entisestä sopusoinnusta sielussa ei ollut jälkeäkään. Äsköiset, poistamattomat mielenliikutukset yksin olivat nyt hänessä vallalla. Se oli tuommoista outoa tunnelmaa, voimakasta, suloista ja — pahaa. Salaperäinen vieras oli hiipinyt pyhäkköön ja anastanut sen ja ottanut siellä sijansa, sanaakaan sanomatta, ja rehenteli nyt siellä kuni isäntä uutistalossaan. Litvinowia ei enää hävettänyt; häntä pelotti, ja samassa alkoi hänessä kiehahdella epätoivoinen uskaliaisuus. Voitetuille, sotavangiksi otetuille, on tuttua tämä ristiriitaisten tunteiden sekaannus; eikä se ole outoa varkaallakaan, ensimmäisen varkauden perästä. Ja Litvinow oli voitettu, voitettu äkkiarvaamatta… ja mihin nyt oli saanut hänen rehellisyytensä?
Juna oli myöhästynyt muutamia minutteja.
Litvinowin riutuminen oli muuttunut tuskaksi; hänen oli mahdoton pysyä asemillaan. Kalpeana hän liikkui ja tunkeili väkijoukossa.
— Hyvä Jumala! — ajatteli hän. — Olisipa edes yksikään vuorokausi vielä!…
Ensimmäinen katsahdus Tanjaan, ensimmäinen katsahdus Tanjaan… se se häntä hirvitti… se silmänräpäys oli elettävä niin pian kuin mahdollista. Mutta sitten? Sitten… tulkoon sitten mitä hyvänsä!… Ei hän enää tehnyt mitään päätöksiä, ei hän enää taannut itseään. Eilinen lempilause välähti kirpaisten hänen mielessään…
Tällaisena hän nyt on tullut vastaan-ottamaan Tanjaa…