"Hannu sanoo. Hän väittää, että kreiviä ei saatu pelastetuksi juuri tämän miehen petoksen vuoksi. Hannu vihaa häntä sydämensä pohjasta."
"Hannu on aika tolvana. Hän vihasi häntä heti ensi näkemältä siitä syystä, että kun hän oli olevinaan Blockin edessä, tämä, joka on sivistynyt mies, nöyryytti häntä. Vai kavaltaja! Tämä mies pelasti minun henkeni ja sai haavan samassa yrityksessä, jossa Hannu sanoo hänen olleen petollisen. Älköön hän sanoko sitä minun kuulteni!"
"Mutta eikö hänen käytöksensä ole kaiken aikaa ollut epäilyttävä?" kysyi Agnes.
"Epäilyttävä! Agnes, minua kummastuttaa, että sinä puhut noin. Hän pelasti sinutkin ja paransi sen haavan, jonka tuo Hannu hölmö saattoi sinulle. Näkyyhän arpi vielä niskassasi. Nyt saat sinä tilaisuuden kiittää häntä. Etkö sanonut nähneesi häntä ennenkin? Sinä näit hänet siis tuolla metsässä."
"Ei siellä, siitä olen varma, mutta —". Hän vaikeni, sillä hänen sydämensä ei sallinut hänen enää soimata miestä, joka oli pelastanut hänet ja hänen rakastettunsa hengen.
Palvelustyttö ilmoitti nyt, että sama sotamies jälleen odotti alhaalla.
Agnes lähti ulos ja hetkisen kuluttua ilmestyi Block, joka syvään kumarrettuaan talon emännälle polvistui vuoteen viereen ja tarttuen Karelin käteen huudahti:
"Ystäväni! Yonker Galama! Pyhä Neitsyt olkoon kiitetty, että vielä saan nähdä teidät elävän silmillä."
Karel pusersi Blockin kättä niin hartaasti kuin hänen voimansa sallivat, ja lausui sydämensä ilon siitä, että he jälleen olivat tavanneet toisensa.
"Madame", sanoi Block, kääntyen paroonittareen, "te tapaatte alhaalla erään henkilön, jonka saapuminen minun luullakseni ilahuttaa teitä. Siinä se odottamaton ilo, josta puhuin."